Ja niin se mieli taas muuttui!

UGH - Syöpämuijan ailahteleva mieli jälleen todeksi todistettu!

Olin jo NIIN hyvin suunnitellut tulevan tankkauspäivän ensi viikon sunnuntaille, kunnes se uusi ajatus iski tänään kuin salama kirkkaalta taivaalta suoraan mielen valtakuntaan - HUOMENNA! Huomenna pidänkin tankkauspäivän!

Perustelut (=selitykset) tälle kyseiselle toiminnalle ovat mm. SE, että tankkausta pitäisi edeltää kevennetty viikko - eli muutama päivä totaalilepoa, ja sitähän tässä on nyt flunssan vuoksi piisannutkin. Sen lisäksi tuntuu, että panokset on aivan loppu, joten tankkaus lieneekin paikallaan? 

Tämän lisäksi, pisteenä i:n päälle paino olikin päässyt nyt flunssan aikana tipahtamaan, eikä vaaka näyttänytkään enää kuin 53,5 kg (lähtötilanteessa 55kg) -EI HYVÄ! 

Eli - huomenna koittaa upeaakin upeampi tankkauspäivä, jonka jälkeen lähden uusilla panoksilla kuuden viimeisen viikon loppurutistukseen!

Nyt tarvitsee vain enää suunnitella huomisen eväät - voi siitä tulee HIENO päivä <3

Tänään yhtäkkiä tuli taas sellainen upea hetki, jolloin kävin miettimään, miten onnellinen olen tuosta Bikini Challengen - tyttöporukasta! Siispä rustasin heille tällaisen rallin (TAAS.... soriiiii):

Hei BC typyt kuulkaa mua

On tullut aika avautua

Tässä teille siis pari sanaa

Jatkattehan samaa rataa

On pitkään ollut mun tarkoitus

Aloittaa kunnon kohotus

Oon innostunutkin parin kerran

Mut huuma se kestää vain hetken verran

Aina kun karkkipussi rapsahtaa

On ollut vain tapana valittaa

Kuinka pitäisi lopettaa

Uusi ruokavaliokin aloittaa

On vihdoin aika muutosten

Ja siihen teitäkin tarvitsen

Nyt ei voi enää luovuttaa

Kaikki niin upeesti kannustaa

Mahtavia treenejä viikossa viisi

Hyvästi takapuolen ikuinen kriisi

Tervetuloa lihakset ja timmi kroppa

sekä uudesti koulutettu pääkoppa

Kiitos siis Fitfarmin ja vertaisten

siinä kaikki mitä tarvitsen

Ei millään edes sanat riitä

mut nyt PERSETREENIIN SIITÄ!

<3

Kun se lorutunne vaan tulee, niin sitä ei voi vain estää - sit on kirjoitettava!

Kävin tänään Kinan kanssa koirapuistoilemassa, jotta ei tarvitse lähteä lenkkeilemään nyt kun flunssa alkaa pikkuhiljaa hiipiä poispäin. Ai että miten ihanaa on pukeutua lämpimästi <3 Tervetuloa siis syyskausi ja ihanat isot kaulahuivit ja villapaidat <3 En nyt ole mitenkään erityisesti talvi-ihminen, mutta kuuman kesän jälkeen on jotenkin kivaa taas kaivaa niitä talven tamineita kaapeista. Voi villasukat ja kynttilätkin..... <3

Nyt lähden suunnittelemaan huomista tankkauspäivää HAALLELLUJAAAAA <3

Viikonloppu tervetuloa!

Perjantai on saapunut keskuuteemme ja nyt kyllä pitkästä aikaa voin erittäin kiireisen työviikon päälle sanoa sen jopa olevan odotettu! Pieni rentoutuminen tekee ihan hyvää varsinkin tämän kammotavan flunssan kourissa ja maanantaina sitten taas tukka putkella duunihommia! :) Eihän ne työt tekemällä lopu vai miten se meni...

Huomenna on sitten Midnight Run -päivä ja surukseni joudun omalta osaltani sen skippaamaan. Flunssa vei sittenkin voiton kaikesta toiveajattelusta huolimatta ja pakkohan se on myöntää, että harmistus on todella suuri. Niin paljon olin itselleni uhonnut pystyväni siihen ja nyt en pääse haastamaan itseäni kuitenkaan :(

Onneksi ihana sisko lohdutteli, että ensi vuonna hikoilemaan sitten yhdessä naisten kymppiin taas!

Täältä kotisohvan pohjalta nyt sitten lähetän suuret kannustukset meidän Midnight Run -juoksujengille! Hyvä TYPYT! <3

Ei mene tämä viikonloppu sunnuntainkaan osalta ihan nappiin, sillä olimme jälleen ilmoittautuneet Kinan kanssa uudestaan taipumuskokeisiin ja saaneet paikankin sieltä, mutta taipparihaaveet kariutuivat melko nopeasti, kun selvisi ettei Kina ollutkaan kelvollinen kokeeseen yhden päivän lääkityksen johdosta. Takakannuksen kynsiäksidentti toi Kinalle yhdeksi päiväksi särkylääkityksen, eikä täten päässyt osallistumaan kokeisiin. Kina voi kyllä tällä hetkellä oikein hyvin ja uskaltauduttiin jo pellollekin köpsyttelemään!

Se on syksy ny <3

Dieetti sujuu mallikkaasti, mutta voi että minkä muu perhe tänään teki. Lähtivät vartavasten ostamaan lapsille perjantainameja - IRTOKARKKEJA <3 Voi NYYH ja NUUH!

Tyttäreni palasi reissulta suu täynnä karkkia kysyen: "Äiti - saatko sä jo syödä karkkia" ja kun vastasin kieltävästi, hän sanoi: "Mä otin sulle näitä sun lemppari sienikarkkeja - säästän ne sulle ensi viikonlopuksi kun saat syödä namia" <3

Pakko antaa kuitenkin miehellekin papukaijamerkki, sillä hän ei ostanut itselleen YHTÄÄN namia! En saata vieläkään uskoa, että hänenkin treenikautensa on kestänyt jo kahden viikon ajan! Hänen ruokavalionsa ei ole niin tiukka kuin minun, mutta isoja muutoksia on kyllä silti ruokavaliossaan ja arjessa muutenkin tehnyt. JES!

Ja sitten - olen tainnut unohtaa tehdä perinteisiä "kuukausittaisia" tukkapäivityksiä, joten tässä taas epävirallinen sellainen. Tältä tää pehko nyt näyttää (ja voin vakuuttaa, ettei se todellakaan asetu mitenkään)

MÖÖ!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ja HITSIN ihanaa viikonloppua kaikille! <3

P.S. Tilasin Nuthatilta mahtavan treenipipon (joka kyllä näemmä kulkeutuu päässä ilman treeniäkin) ja voi että oon tyytyväinen <3

YEAH!

Voi Pas*a

Ettei olisi flunssa vain alistumassa kohtaloonsa kun Syöpämuija on ladannut kaikki aseet kyseistä vihulaista vastaan! Aamulla olo oli jo PALJON parempi kuin eilen. Räkä kyllä lentää yhä edelleen, mutta muuten flunssainen olo näyttäisi olevan historiaa. Nyt toivotaan, ettei kuume yllättä, koska sitten voidaankin jo sanoa hyvästit lauantain Midnight Runille!

Vitamiinitykitys!

Flunssasta nyt viis, koska tänään on SUURI päivä! Vain ja ainoastaan siksi, että ensi viikon TANKKAUSPÄIVÄN suositusohjeet on julkaistu Bikini Challenge -foorumilla!

En tietenkään voi teille jakaa tätä ohjeistusta, mutta sen verran sanon, että odotin paljon paljon tiukempaa linjaa tankkauspäivälle! Tämä tarkoittaa sitä, etten tule varmastikaan soveltamaan kyseistä päivää mitenkään erityisen radikaalisti, kuten aiemmin suunnittelin. Metrilakua ohjeista ei (yllättäen) löytynyt, joten sen aion lisätä sinne, mutta kuin ihmeen kaupalla muunmuassa irtokarkit löytyivät listalta! HALLELUJA! <3

Toinen ilon aihe on uudet Adidaksen pöksyni, jotka tilasin tovi sitten Stadiumista ja jotka pääsin vihdoin noutamaan eilen. Näistä mää tykkään!

adidas <3

Huomatkaa kuvassa tapahtuva tiukka puristus puhelimesta, jotta sain edes HIEMAN onnetonta hauberia kuvaan - ikäänkuin vahingossa ;) Syöpämuijasta kuoriutui kunnon kettu!

Olen tässä nyt viime aikoina hehkuttanut teille tätä mahtavaa fiilistä ja upeaa elämänmuutosta, mutta en ole laisinkaan kertonut teille tämän kaiken varjopuolesta. Tässä ripaus siitä! Nyt varoituksen sana herkimmille - saattaa sisältää pieniä määriä paskanhajua!

Tiedättekö sen tunteen (toivottavasti ette tiedä) kun kuvittelette jäävänne töihin aiiiivan yksin ja päästätte VIHDOIN ulos koko päivän vatsassa pyörineen "ilmataskun" (olipa kauniisti sanottu paskanhajusta)...... ja TADAA - samalla helpottavalla sekunnilla sisään lampsii lähettipoika reippaasti luoksesi: "Saisinko allekirjoituksen tähän kiitos" - AAARGHHHHH!

Sen verran voin antaa pientä vihiä, ettei kyseessä ollut ruusun tuoksu. 

Yritin pysyä mahdollisimman liikkumatta ja syvästi toivoin, ettei haju täten pääsisi livahtamaan pitkän paitani helman alta. Flunssasta huolimatta oma nenä oli kuitenkin sen verran terässä, että huomasin suunnitelmani epäonnistuneen.

*HÄPETYS*

Pakko kuitenkin myöntää, että itselleen nauraminen on loppupeleissä aika hauskaa :D Siksi kai tämänkin julkistin, vaikka normaali ihminen kai tajuaisi pitää tämänkin asian omana tietonaan.

Se siitä.

Olisko tähän hyvä lopettaa? ;)

Takakireetä flunssaa pukkaa!

Aamu alkoi niinkin "ihastuttavalla" tavalla kuin hampaan juurihoidolla. Kyllä siinä meinasi syöpämuijankin naama vähän venähtää, kun ystävällinen hammaslääkäri kysyi: "Haluatko puudutuksen?" - Voisinko olla haluamatta? Voisiko KUKAAN olla haluamatta? Haluan! Mielellään tuplasti jos mahdollista!! Ja puudutus tuli.

Hammaslääkärin jälkeen lähdettiinkin sitten puoli naamaa "halvaantuneena" kohti syöpäklinikan fysioterapiaa. 

Fysioterapeutin ilmeestä kyllä näki, että nyt on muijassa joku muukin vikana kuin turvonnut kainalo, joten valaisin tilannetta kertomalla hammaslääkärikäynnistäni ja siksi aavistuksen epäselvästä puhetyylistä.

Kun sössön sössö -asia oli käsitelty, pääsimmekin itse asian ytimeen, eli käsien ympäryksen mittaukseen. Kuin ihmeen (ja onnen) lailla, olen säästynyt suuremmilta käsiturvotuksilta, joka on imusolmukkeiden poiston johdosta varsin yleinen vaiva meillä rintasyöpäpotilailla. Olen myös elänyt siinä uskossa, että tämä treenaaminen saattaa rasittaa kättä ja aiheuttaa lisäturvotuksia, mutta treenit saikin yllättävää kannatusta fysioterapeutin puolelta - JES! Hän sanoi, että kyseinen liikunta tekee hyvää näille imusuonikiristyksille - TOINEN JES <3

Ei tuo käsi tai pikemminkin kainalo nyt ihan virheetön ollut, sillä siellä lymyää melko vaivalloinen ja suuri "strangi", jota fysioterapeutti ei kunnon runnomisesta huolimatta saanut avattua. Uutta aikaa pukkasi siis ensi viikolle ja silloin sopii toivoa parasta jotta saadaan ylimääräiset kiristykset auki :)

Se siitä siis!

Sitten treeniasioihin - tai oikeastaan niiden "puutteeseen", eli tarkemmin ottaen flunssaan. Täällä sitä ollaan flunssan kynsissä sohvalla villapaidan ja kaulaliinan alla kuumetta "piilossa". 

Eräätkin lukijat saattavat tällä hetkellä saada muikeat hymyt kasvoilleen kera ajatusten: "Mitäs minä sanoin - se kostautuu vielä". Olkoon tämä sitten se "suloinen kosto" - mutta vain väliaikainen sellainen! Lauantaina tulee nimittäin olla kunnossa, koska kauan odotettu Midnight Run -koittaa! Kyllä sitä on nyt odotettu, joten tämä flunssa ei tule minun suoritustani kaatamaan! NIH!

Kuumaa juomaa, C-vitamiinia ja sinkkiä on nyt tänään ladattu jo koneeseen - huomenna kenties lisää aseita tätä "flunssakettua" vastaan!!

Vielä ei hymy hyydy....

Tänään on siis se päivä kun toivoisi telkkarista tulevan jotain ihanaa hömpänpömppää, jota voisi vain käpertyä sohvan syövereihin lämpimän peiton alle katselemaan. Kaiken kruunaisi vielä takkatuli, mutta valitettavasti nyt ei nämä hommat mene niin kuin strömsössä. Ensinnäkin - telkkarista EI tule tänään hömpänpömppää ja toiseksi, takka ei ole lämmennyt aikoihin, koska piippu kaipaisi nokipoikaa, mutta turvallinen pääsy katolle on vielä vaiheessa. Höh - ajatuksena se oli niin kivaa!

MUTTA nyt ei ole aikaa siirtyä takakireeksi, sillä sain juuri tietooni Bikini Challengen tulevan TANKKAUSPÄIVÄN (haaalllelujaaaaaa!!!!) ja ohjeet kyseiselle viikolle treenien suhteen. Luvassa on lepoa (ihan kun sitä ei olisi jo väkisin nytkin?) ja HERKKUJA! Voi ettien että - nyt on pakko alkaa suunnittelemaan tankkauspäivän kulku! <3

Kaikesta tästä fiilistelystä huolimatta olen ajatellut mennä tankkauspäivänkin jossain määrin järkevästi - pieniä lipsahduksia lukuunottamatta.... 

Lipsahduksesta puheenollen, jouduin tekemään tänään radikaalin ratkaisun ja kurvaamaan McDonaldsin DriveIn -kaistalle. Kyllä siinä hampurilaisten kuvia katsellessa iski vääränlainenkin nälkä, mutta hammasta purren tilasin kuitenkin kanasalaatin ilman kastiketta. Ei muistunut mieleeni, että kyseisessä annoksessa kastike ei ole ainoa pahuus, joten jouduin välittömästi nyppimishommiin!

Illalla olin kuitenkin jo normaalin kotiruoan äärellä ja löysinkin taas ihania uusia makuelämyksiä:

Kuvassa herkullinen kasvispannu, joka oikeiden mausteiden kanssa maistui taivaalliselta! 

Alakuvassa taivaallinen ja yksinkertainen herkku syntyi niinkin jännittävistä raaka-aineista kuin raejuusto ja itsepaahdetut (ja suolatut) cashewpähkinät <3 NAM!!

Kasvispannu tällä höystettynä NAMMMM!

Nyt ei auta kuin vetää peitto korviin ja toivottaa kaikille ihastuttavat illanjatkot <3 

Täältä vielä noustaan!!!

Malttamaton syöpämuija!

Ette usko - olin yhä uudelleen malttamaton, ja soitin HUS:n genetiikan yksiköön jälleen kerran... Miten naurettavaa - mutta niin tyypillistä minua! Olihan edellisestä puhelusta jo kaksi viikkoa aikaa ;)

Yllättävästi vastaus oli yhä sama - tulokseni on yhä kesken. Sanoivat, että nyt on vasta tullut tammikuussa otettujen näytteiden tulokset, joten koska itse kävin tutkimuksessa maaliskuussa, saan odottaa omiani ainakin pari kuukautta lisää - TYYYLSÄÄÄÄ! Tiedonjano on liian suuri vaikka en tuloksella juuri tällä sekunnilla mitään varsinaisesti teekkään.

Otin eilen BC:n "kolmen viikon" -edistyskuvat ja koska olen yhä malttamaton tässäkin asiassa, eivätkä muutokset olleet niin huomattavat kuin olin mielessäni jo kuvitellut, sain kummasti lisäboostia illan treeniin. Tein suunnitelmistani huolimatta treenin sittenkin kotona ja pakko myöntää, että sydän tykitti ja hiki lensi! 

I love it!! <3

Ei se sydän vielä pysähtynyt ole!

ehana punanen syöpämuija!

Ajatusmaailmassa on tapahtunut jokin kummallinen käänne!

Ennen syöpää oma tavoitteeni ylipäänsä liikkua jollain tavalla, oli 4h / viikko. Muistan miten väkinäistä liikkuminen oli, jos ei lasketa koiran lenkkejä. Laskin epätoivoissani, montako kertaa liikuntaa minun tulee vielä harrastaa kyseiselle viikolle jotta tavoitteeni täyttyy. 

Ensin tuli syöpä, joka muutti ajattelutapaani jo parempaan suuntaan - aloin todella nauttimaan pitkistä kävelyistä, ulkoilusta, ja vähän jo salitreenistäkin - mutta en uskonut että voisin saada treeneistä näin paljon enemmän kuin nyt. Sen sijaan, että huokailisin vanhaan tapaan treenien määrästä, odotan niitä nyt kuin kuuta nousevaa. On jopa toisinaan vaikeaa malttaa pitää tarvittavaa lepoa. Tiedostan kuitenkin levon tärkeyden, joten terveyteni kustannuksella en ala leikkimään - eikä sillä mitään hyvää saavuttaisikaan lihaskasvunkaan kannalta, joten kaksi lepopäivää viikossa on ja pysyy!

Oikeastaan suurin haasteeni tämän valmennuksen osalta on ollut riittävä veden ja suolan saanti. Vettä tulee juoda useampi litra, joka ei ole aikaisemmin kuulunut (sen välttämättömyydestä huolimatta) päivieni kulkuun. Suolan määrä yllätti minut täysin! Nyt kun elimistöni ei saa piilosuolaa minkään ruoan mukana, on sen "manuaalisesti" lisääminen välttämätöntä! Aamupuuroni, kananmunani ja lämpimät ateriani on jo "suolasateen" täyttämiä, mutta siitä huolimatta lähes joka ilta huomaan, ettei määrätty suola-annos ole täyttynyt! Iltaisin nappailen siis ns. "suolashotteja" kuin vanha tequila-juoppo konsanaan ;)

slurps!

Kaikenkaikkiaan homma sujuu kuitenkin kuin rasvattu, enkä haluaisi millään lopettaa tätä hyvän fiiliksen hehkuttamista! Vielä helpompaa tästä kaikesta tekee se, että mieheni on myös innostunut treenauksesta ja terveellisestä ruokavaliosta. On paljon helpompaa noudattaa ohjeita ja jakaa ajatuksia, kun toinenkin ymmärtää mistä puhutaan. 

En tosiaankaan haluaisi joutua jatkuvasti selittelemään, miksi juuri minua varten tulee ostaa kymmenittäin kananmunia jokaisella kauppareissulla. Ilmaistahan tämä homma ei nimittäin ole (eikä kananmunat todellakaan välttämättömien ostosten kalleimmasta päästä) mutta niin palkitsevaa - sekä henkisesti, että fyysisesti! Mikä olisi tärkeämpi investointi, kuin jokaisen oma hyvinvointi - jokaisen "MINÄ itse!"

<3

Näihin kuviin ja erityisesti tunnelmiin <3

Maasta se pienikin ponnistaa ;)

<3

Missä viipyy tulokset? ja vähän metrilakuasiaa!

Viikonloppu vierähtänyt varsin kiireisissä, mutta erittäin mukavissa tunnelmissa! On ollut illanviettoa ystäväpariskunnan kanssa (herkutta) sekä juhlistusta (light limulla) vanhempieni kotitien 30 -vuotisjuhlan merkeissä! Kaikinpuolin siis onnistunut viikonloppu!

Tänään olen saanut viettää ainutlaatuista kotipäivää. Mies ja lapset ovat iso-mummon kanssa sukujuhlissa ja minä elättelin viimeiseen asti toiveita, että olisimme mahtuneet tänään Kinan kanssa taipumuskokeisiin. Paikka ei valitettavasti vapautunut, mutta sen sijaan sainkin sitten tällaisen hiljaisen vapaapäivän ihan yksin kotosalla. Päätin hoitaa kodin siivouksen ensin alta pois, jotta voin sitten sen jälkeen rentoutua aivan rauhassa tässä harvinaisessa hiljaisuudessa! Täytyy myöntää, että on tämä aikamoista! <3

Pitäisi varmaan ottaa tavaksi puolin ja toisin miehen kanssa, että toinen veisi ihan vain toisen iloksi lapset jaloista pois ja toinen saisi nauttia vapaasta ajasta ihan yksin - sen verran harvoin ainakin meidän perheessä on tällaista toteutettu!

Sitten syöpäasioihin - Olen käynyt ihan uskomattoman malttamattomaksi geenitutkimusten suhteen. Oli ensimmäisellä käynnillä puhetta, että vastaukset voivat kestää jopa puoli vuotta, mutta jos elokuussa ei ala tuloksia kuulumaan, voin itse soitella ja tiedustella asiaa. Minähän soitin ja tiedustelin, mutta vastaukset eivät ole kuulemma vielä tulleet.

Tämähän nyt laittaa taas sitten mietityttämään, että mikä siinä kestää - onko sieltä kenties löydetty jotain, mitä pitää "lisätutkia" vai onko näytteeni vain siellä jonon hännillä käsittelemättömänä. Ei aavistustakaan miten nämä tutkimusasiat etenevät, mutta spekulointihan on kyllä minun vahvaa alaa näissä tilanteissa ;)

Kyllä tässä vaan peukut on nyt kovin pystyssä, että olisin vain jokin onneton maanantaikappale - salmiakkisattuma hedelmäkarkkipussissa. NIH!

Tänään tulee sitten täyteen kolme viikkoa Bikini Challenge -haastetta. Kolme hienoa viikkoa, joiden ansiosta olen itsestäni todella ylpeä - kerrankin! Olen ottanut viikottain itsestäni "edistyskuvia" eikä tässä nyt mitään masiivista kehonmuokkausta ole vielä päässyt tapahtumaan, mutta koska olo on niin valtavan hyvä ja pientä tiivistymistä on kuitenkin tapahtunut, motivoi se jatkamaan enemmän kuin mikään!

Kyllä taas lauantaina vanhaa sokerikettua koeteltiin, kun ostin tyttärelleni markkinoilta sekä hernekeittoa, että metrilakua - AARGH! 

Löysin siis markkinoilta pahimman vastustajani - metrilakun! Taivas miten hyvälle se tuoksui......!!!

Katsotaan vaan kun tankkauspäivä lähenee, niin syöpämuija vaeltaa pitkin suomen markkinoita etsimässä metrilakua!!

Tänään viikon viimeinen (aika yllättävää näin sunnuntaina ;) treeni ja ajattelin lähteä tekemään sen kotipuntin sijaan paikalliselle salille. Yritän ajoittaa lähdön sen verran myöhään, että tarvitsemani painot olisivat käytettävissä - viime kerralla ei mennyt ihan nappiin ruuhkan takia.

Ei muuta kuin hyvää mieltä uuteen viikkoon ihan jokaiselle! Hymyä korviin!

<3

Pulssi tasaantuu! :)

Nyt on kyllä aivan pakko esittää teille lukijoilleni järjettömän suuri kiitos tuestanne! Eilinen kirjoitus sai aikaan melkoisen "kommenttimylläkän" ja olin todella yllättynyt miten niin moni nousi kannustamaan aika äkkipikaistakin vastareaktiotani!

Huikea joukkokannustus - tuhannet kiitokset! <3

Jennyn kommenttia on nyt kuitenkin pakko lainata, koska hän latoi erittäin hyvät faktat asian tiimoilta pöytään:

"Ehkä dieetti sana huijaa Suomessa ihmisiä ajattelemaan, että kyseessä täytyy olla laihdutuskuuri :P Diet sanana tarkoittaa itseasiassa vaan ruokavaliota, ja siitä tässä BC:ssä on kyse: tietyn ruokavalion noudattamista. Ja tällä ruokavaliolla pienillä muutoksilla voi joko laihduttaa tai sitten "lihottaa" itseään, eli kasvattaa massaa. Käsitykseni mukaan tämä meiän Syöpämuija aka Mega-Inspiraatio syö niin että napa paukkuu ja ettei laihtumista pääse tapahtumaan. Ja sellainen ruokavalio ei varmastikaan rasita kenenkään elimistöä, kun syödään puhdasta ruokaa runsaasti, säännöllisesti ja omaa kroppaa kuunnellen."

Kiitos Jenny! Veit jalat suustani <3

Kuten äsken kuitenkin mainitsin, vastareaktioni oli HYVIN äkkipikainen koska asiaa tarkemmin nyt ajatelleena, olen itse syyllistynyt tähän samantyyppiseen ns. "arvosteluun" tai "puuttumiseen" tavallisessa elämässäni itsekin. En nyt koskaan ole sentään kenenkään tuntemattoman ihmisen blogiin käynyt elämän valintoja arvostelemassa, mutta olen kyllä erittäin äkkipikainen ja omaan erittäin voimakkaat mielipiteet.

Lähipiirini on kyllä saanut tuntea tämän nahoissaan...

 Kaikesta huolimatta minulla on myös anteeksipyytämisen jalo taito ja anteeksi olen myös saanut kaikki ne äkkipikaiset reaktioni, jolloin olen puuttunut asioihin, jotka eivät minulle todellisuudessa vähääkään kuulu!

Tässä oli siis myös peiliinkatsomisen paikka itselläkin! <3

Kaikenkaikkiaan hyvä fiilis jatkuu, treeni jatkuu sekä DIEETTI jatkuu normaaliin tapaan! En anna tällaisten tilanteiden lannistaa vaan hymyä vaan kehiin niin homma toimii! :)

BC -tyttöjen neuvo näihin tilanteisiin olisi ytimekäs:

PERSETREENIIN SIITÄ <3

Sisältää avautumista!

Herceptin -päivä takana ja tiputus sujui varsin normaaliin tapaan. Nukuin päiväunet jo ennen syöpikselle lähtöä, sillä tiesin että päivästä tulee muutenkin jo väsyinen...

Ainoa, mikä teki tiputuksesta poikkeuksellisen, oli yhden lukijani (=vertaiseni) pikavisiitti hoitohuoneessa - varsin iloinen yllätys! Eihän me kauaa ehditty pölistä, mutta ilo se on pienikin ilo :) Nyt minut on sitten todistettu olemassaolevaksi!

Ja okei - kyllähän tiputukseni sen verran lisäksi poikkesi aikaisemmista, että tällä kertaa karkkipussijan sijaan kädessäni rapisi proteiinipatukka ;)

nams!

Olen saanut nyt pari kommenttia blogiini koskien tätä treenausintoani, sekä dieettiasiaa. Treenaan kuulemma liikaa ja tämä tulee kostautumaan minulle vielä - myös dieettiin on puututtu!

Haluaisin nyt ääneen ihmetellä, että miten ihmeessä kukaan muu kuin minä itse, on sanomaan, että treenaan liian kovaa, jos ei todellisuudessa tiedä mitä viikon treenit kokonaisuudessaan pitävät sisällään - eivätkä varsinkaan ole tietoisia siitä, miten minä itse fyysisesti voin?

Tämän lisäksi on arvosteltu tätä "ihmedieettiä" jota käyn läpi, vaikka lukijalla ei ole mitään käsitystä mitä ruokavalioni pitää sisällään? Sen sijaan kuulutetaan terveellisistä elämäntavoista jne....

Haluaisin tietää, että millä tavalla dieettini on epäterveellinen? Syön hyviä rasvoja, proteiinia, hiilihydraatteja, kasviksia, marjoja jne käsittämättömiä määriä päivässä - paljon terveellisemmin ja paljon enemmän kuin koskaan ennen - mikä tästä dieetistä tekee siis epäterveellisen?

Suoraan sanottuna tuntuu, että juuri ne ihmiset jotka eivät ole tyytyväisiä omiin elämäntapoihinsa tai omaan itseensä, tulevat latomaan arvostelevia kommentteja - vaikka todellisuudessa eivät tiedä kokonaisuudesta mitään!

Minulla on 100% luotto Fitfarmin osaaviin ammattilaisiin, enkä koe tarvetta epäillä heidän osaamistaan etenkään kun itselläni on parempi olo kuin koskaan aiemmin! 

Oma onkologini on ainakin suositellut tekemään juuri niitä asioita, jotka itsestä tuntuvat hyvältä - ja tämä tuntuu itsestäni TODELLA hyvältä! En missään tapauksessa halua palata vanhoihin elämäntapoihin!

Ja mitä syövän uusiutumiseen tulee, niin kyllähän sen nyt järkikin sanoo, etten todellisuudessa voi itse päättää uusiiko syöpä vai ei, mutta haluan uskoa - ja olen niin paljon onnellisempi - että liikunnalla ja ruokavaliolla voin vaikuttaa asiaan! En halua odottaa sohvan pohjalla syövän uusiutumista tai murehtia surkeaa syövän täyttämää elämääni kuin aikapommin räjähdystä odottaen! 

Haluan nauttia elämästä tässä ja nyt - tehdä niitä asioita jotka tuntuvat hyvältä!

Annettaisiinko siis kaikkien kukkien kukkia ja meidän syövänkin sairastaneiden nauttia elämästä omaan itseensä luottaen <3

Tässä vielä näitä ihmedieetin epäterveellisiä "kituhetkiä" ;)

Hyötyliikuntaa syöpiksellä!

Ja tältä näyttää äärimmäisen onnellinen (ja hikinen) syöpämuija <3

Kiitos ja anteeksi <3

OMG it's back! (ei syöpä)

Jehna mikä väsymys! Tänään on ansaittu lepopäivä treeneistä muttei suinkaan arjen velvollisuuksista. Pari viimeistä työpäivää on ollut melkoista hullunmyllyä, eikä sitä suinkaan ole helpottanut 4 -vuotias poikani, joka on ollut töissä poikkeuksellisesti mukana.

Tänään oli myös tyttäreni syksyn ensimmäinen pianotunti joten vauhtia ja vilinää on riittänyt.

Tulin vasta hetki sitten kotiin ja tein päätöksen lössähtää loppuillaksi sohvalle. Ainoa treeni, joka kuuluu illan suunnitelmiin, on takapuolen siirtäminen jääkaapille ja takaisin.

Dieetin alkuvaiheessa ihmettelin suuresti ääneen, miten ihmeessä saan kaiken määrätyn ruokamäärän alas ja nyt päässäni pyörii jatkuvasti kysymys: "koska saa taas syödä?"

Treenit on olleet ihanan vaihtelevia ja niitä on toteutettu sekä sisä-, että ulkotiloissa. Ihanaa kun ei tarvitse jurnuttaa vain yhtä ainoaa saliohjelmaa päivästä ja viikosta toiseen. Eilinen ulkotreeni tapahtui omalla kotimäellä!

UGH!

Voin sanoa että 25 minuuttia kiihdytysjuoksua mäessä kera punnerruksien yms - tuntuu pitkältä ja raskaalta ajalta! Alkuun otin poweria "Eye Of The Tigerista" ja homma lähtikin sujumaan yllättävän hyvin, mutta loppua kohden ei auttanut enää Rockyt ei sitten millään. Tavoite oli tehdä 30 minuutin treeni, mutta 25 minuutin kohdalla hyydyin niin pahasti, ettei toivoakaan 5 minuutin jatkosta. Tästä vielä noustaan!!

Paljon olen myös miettinyt tätä meneillään olevaa dieettiä ja sen tuomaa henkistä muutosta. Kummastelen itsekseni päivittäin yhä uudelleen, että miten mieleni ei hamua herkkuja kaikenaikaa kuten ennen? Onhan se toki selvää että kun ruokailuvälit pysyvät lyhyinä ja ruoka on oikeanlaista, ei ylitsepääsemättömiä herkkuhimoja pääse tapahtumaan niin herkästi, mutta että ikuisen sokerihiiren mieleenkään ei tule retkahtaa!! 

Eikä kyse ole todellakaan ollut siitä, etteikö herkkuja olisi ollut tarjolla - tarjollahan niitä jumanpiude on pelkästään jo kauppareissulla - lasten ja isännän karkkivarastosta puhumattakaan! Ratkeaminen ei vain ole vaihtoehto! Tiedän, että jos sallisin itselleni "pienen" ratkeamisen heikolla hetkellä, ei lopputulos johtaisi mihinkään muuhun kuin jatkuvaan "pikkuratkeiluun" ja sitä minä en halua!

Tämähän nyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö jo haaveilisi tulevasta tankkauspäivästä tai dieetin jälkeisestä "herkkuvapaudesta" - niistä haaveilu ja niiden suunnittelu on oikeastaan aika mielekästä puuhaa!

Sattuipa nimittäin eilen BC -tyttöjen facebook -ryhmässä yksi leideistä linkittämään melkoisen iloisen uutisen ilmoille - nimeltään HOPEATOFFEIDEN PALUU - HALLELUJA!!!!

Kun tämä uutinen pärähti BC tyttöjen tietoisuuteen, suosio oli ennenkuulumaton - koko kanava suorastaan sekosi! Lähdimme jo suunnittelemaan yhteistä tapaamista herkkujen merkeissä ikäänkuin palkinnoksi tästä "rääkistä" ja yksi reipas ja kekseliäs leidi (Jumppamattopiiskaaja) olikin järjestänyt meille jo varsin mojovan yllätyksen, jonka seurauksena Cloetta on tarjoutunut tsemppaamaan meitä muikealla HOPEATOFFEE (halleluja!) lähetyksellä!! 

Ei muuta kuin 10 viikkoa hirveetä rääkkiä ja palkinnoksi HOPEATOFFEITA (halleluja!) - (joilla saadaan perse takaisin entisiin mittoihin ;) <3 

Painotan kuitenkin, että ratkeaminen ei tule tapahtumaan vaikka HOPEATOFFEET (halleluja!) pärähtäisivät kauppoihin ennen BC:n loppua!

Sitten SYÖPÄÄN! *pelottavalla käheällä - hidastetulla äänellä*

Kurkkasin tänään kalenteriin ja ihmetyksekseni huomasin, että jälleen on kolme viikkoa vierähänyt ja torstaina on taas Herceptin -päivä! Mihin ihmeeseen katoaa aina kolme viikkoa - tuosta vain?

Tuntuu ihan epäreilulta, että kolme viikkoa hujahtaa elämästä huomaamatta, mutta TUKKA SE EI VAAN KASVA samaa vauhtia!

Katselin tänään taas vanhoja valokuvia ja voi taivas, että iski iso iso HIUKSIHAIKEUS!
Noh - ei enää monta vuotta niin tukka vois olla jotakuinkin taas tätä luokkaa ;)

Hiusket!!!!

Ja sitten palataan taas todellisuuteen ja unohdetaan hiushuolet - hengissä tässä kuitenkin ollaan ja hyvin ollaankin <3 

Samperi tätä ihmismieltä!!

Varoitus!

VAROITUS!

Mikäli liikunta, sekä terveellinen ruokavalio eivät kuulu kiinnostuksesi kohteisiin, lopeta lukeminen välittömästi! Saattaa sisältää pieniä määriä hehkutusta hyvästä fiiliksestä!

Kaksi viikkoa tiukkaa kuria takana ja olo ei voisi olla parempi - lihaksikkaampi se voisi olla, mutta antaa tulosten puhua puolestaan vasta kymmenen viikon täytyttyä. Ensimmäiset herkkuhimot ovat saapuneet mieleni valtakuntaan ja menin haistelemaan eilen lasten namipussia... Voi sitä salmiakin tuoksua! NUUUUH!

Hajuasteelle se sitten kuitenkin myös jäi - tietenkin! Pakko se on omaksua, että nyt kehissä ovat ihan uudenlaiset herkut - eikä laisinkaan huonoja vaihtoehtoja nämäkään.

Sallitut onnen hetket!

Saanen esitellä - herkkujeni pyhä nelikko:

Mustikat <3 (ei lisättävää)

Pudding <3 (jotka maistuvat sellaisenaan, sekä "proteiinipannarina")

Cashew -pähkinät <3 (pannulla paahdettuna nammmmmm!!)

Skyr- vanilija <3 (taivas)

HALLELUJA <3

Treenit on kulkeneet kivasti ja tänään kun saan vielä viikon viimeisen treenin pulkkaan niin se pärähtäisi suositeltu viiden treenin viikko täyteen! Ei muuta kuin illalla taputus päälaelle - "hyvä tyttö!"

Mikä fiilis! Ei tätä pysty taaskaan oikein edes sanoin kuvailemaan! 

Mieli voi hyvin + keho voi hyvin = syöpämuija voi hyvin!

En voi muuta kuin suositella jonkin sortin elämäntaparemonttia ihan jokaiselle.

Jos minä ikuinen sokerihiiri kykenen tällaiseen - kykenee ihan kuka tahansa muukin!

<3

Paljon ollaan tyttöjen kanssa puhuttu siitä, miten läheiset suhtautuvat tällaisiin projekteihin ja on ollut todella ikävä huomata, miten moni saa arvostelua niskaansa erityisesti juhlien hetkellä. Kommentti: "Eksä nyt muka yhtä pullaa voi ottaa - ei se dieetti nyt siihen kaadu" - lienee yleisin. Sama pätee alkoholiin.

En pysty ymmärtämään, että miten ihmeessä toisen "hyvä olo" voi olla toiselta pois? Mikä saa ihmiset pyörittelemään silmiä hänelle, joka haluaa pitää itsestään huolta - ottaa aikaa VAIN itselleen ja parantaa omaa hyvinvointiaan?

Enhän minäkään lähde sanomaan pullansyöjille (joihin normaalisti lukeutuisin itsekin) että  "Hei - pitäiskö sun ehkä jättää se pulla ottamatta kun se valahtaa kohta sun takapuoleen!"

Tässä kohtaa on siis hyvä esittää kiitokset läheisilleni, että he jaksavat tätä(kin) minun projektiani. En kyllä hetkeäkään epäillyt, että he kävisivät arvostelemaan valintojani - päinvastoin - tsemppaavat kuten ystävien kuuluukin - kiitos <3

Erityiskiitos siskolle, joka on (pyytämättä) ajoittanut takiani tuparit sellaiseen ajankohtaan, jolloin en ole enää "ruokarajoitteinen" - aika ajattelevaista <3

Näihin tunnelmiin.....

P.S. Haistakoon syöpä huilut!

Hyviä uutisia ja kaikkee!

Vitsit mikä päivä JEEE :)

Aamuhan alkoi jännittävissä tunnelmissa, sillä pölähdin heti alkuunsa syöpikselle jäljellä olevan "räpylän" ultraan. Pääsin sattumoisin samalle ultraajaherralle, joka oli minulla keväälläkin ja nyt on kyllä pakko tehdä julkinen hatunnosto tälle kyseiselle radiologille (jonka nimeä en laittanut muistiini.)

Hän on niin iloinen, hyväntuulinen, kyselee kuulumiset ja höpisee mukavia juuri niin, että potilas unohtaa täysin koko tutkimuksen tarkoituksen. Hyvästi jännitys ja kiire kun pääsee tämän kaverin vastaanotolle!

Kaiken kruunaa keskustelu (tai lähinnä hehkutus) siitä, miten upea työporukka syöpiksellä kuulemma on.

Tuntuu ettei tämä kyseinen mies ole edes todellinen henkilö - yleensä lääkärit/radiologit/tai mitkä tahansa muut miespuoliset "terveystyypit" tuppaavat olemaan vähän takakireitä - muutamia erikoistapauksia lukuunottamatta.

Kaikenkaikkiaan hienointa käynnistä ei suinkaan tehnyt kuitenkaan varsinaisesti tämä hehkuttamani henkilö vaan hänen kertomat uutiset - RÄPYLÄ yhä terve <3

Joutui siinä bussipysäkille kävellessä vähän yksinään hymyilemään!

Ja sitten Bikini Challenge kuulumisiin....

Päätin tiistaina pakata aamulla salikamat autoon ja hurauttaa töiden päätteeksi salille ihan fiiliksissä - huono idea. Olisin tarvinnut supersarjoihini sekä tankoa MaVea (tää on musta vaan jotenkin niin koominen termi) että penkkipunnerrusta varten. NOH - penkinhän oli tietysti valloittaneet nämä järeääkin järeämmällä keholla varustetut oikein SUOMALAISET äijät, jotka neljään pekkaan vuorotellen latasivat täydet kilot tankoon ja pistivät sen yhden kerran punnertaen.... Kolmen muun jörrikän hurratessa vieressä "HYVÄ PERKELE" -meiningillä. Punnerruksen jälkeen sitten yhdessä pohditaan miten hyvin kaveri sai "psyykattua" itsensä onnistumaan.

Ensin ajattelin mielessäni, että "VOI HYVÄ LUOJA" - kunnes sitten tajusin että tuohan on vertaistukea parhaimmillaan ja oikeastaan olinkin vain kateellinen tälle kaveriporukalle. Siellä minä hiihdän yksinäni perus suomalaisena hiirenä "anteeksi että olen olemassa, istun tässä laitteessakin varmaan väärinpäin mutta en vahingossakaan kysy neuvoa koska näyttäisin tyhmältä...." - ajatusmaailman kera.

Kyllä vain minullekin kelpaisi jos kolme ystävääni tulisi hurraamaan ja kannustamaan treeniäni ;)

Eli suomalaiset jörrikät - jatkakaa samaan malliin!

Eilen kotiimme saapui myös oma "treeniasema" aloittelijalle Wrangen paketissa ja odotin innolla sen kasaantumista jotta olisin päässyt treenaamaan. Toisin kävi, sillä miehen asentaessa systeemiä pystyyn tapahtui jotain odottamatonta - koko aparaatti räsähti kesken kaiken miehen päähän. Tässä kohtaa olisi ollut varsin fiksua yrittää toimia jotenkin miehen avuksi kun pää vuotaa verta, mutta avun sijaan makaan itse lattialla, jalat kattoa kohti toivoen etten pyörry tai oksenna. 

Miehen oma kommentti tilanteesta oli vain lähinnä: "Tää on vaan tämmönen miehinen jälki...." ;)

Ei ollut minusta hengenpelastajaksi - eikä treenaajaksikaan. Tilanne vei kyllä mehut ihan täysin ja toipuminen heikosta olosta kesti liian kauan jotta olisin päässyt tekemään illan treeniä. Eikä se mieskään yllättäen jatkanut härpäkkeen kasaamista enää samana iltana vaan kökötti jääpalapussi otsassa lopun iltaa.

Tänään korjasin kuitenkin treenitilanteen ja tein kotiharjoituksen rappusissa - AAAAAAAARHG sitä hien määrää! Olin oikeastaan hikipisaroista niin onnellinen, että unohdin ottaa palautusjuoman täysin! 

Kuvaa en kuitenkaan unohtanut ottaa ;)

Soijaa pukkaa!

Jos tuota yhtä palautusjuoman unohdusta ei lasketa, olen pysynyt ruokavaliossa pilkulleen! JEEEEEE!! (vähän tankkauspäivää kuitenkin odotellessa...)

Nyt ei muuta kuin hymyä korviin ja kohta petiin!

Olo on aika onnellinen - ja onnekas <3

Pumpataan syöpä veks!!

Uskomatonta mutta totta - viikko BC:tä takana ja ohjeita noudatettu täysin rehdisti! En meinaa uskoa tätä - kerrankin jokin mihin ryhdyn, menee oikeasti putkeen ja pystyn lunastamaan lupaukseni!

Ne jotka minut tuntee, tietävät kyllä normaalin "no ei yks karkki mitään haittaa" -asenteeni. Ihmeitä siis tapahtuu!

Tänään olin siskoni pojan 4 -vuotis syntymäpäivillä ja pöytä notkui erittäin herkullisen näköisiä leipomuksia joita siskoni oli tapansa mukaan vääntänyt. Ja nyt tulee oman elämäni yksi historiallisimmista hetkistä - EN RATKENNUT SYÖMÄÄN MITÄÄN!!! 

Nöyrästi kaivoin kylmälaukusta proteiinimössöni ja lappasin suuhun! Voi onnistumisen tunne! <3

Aamu alkoi tänään myös historiallisesti, sillä tein elämäni ensimmäisen kuvallisen "salipäivityksen" facebookkiin. Muistan kyllä joskus sanoneeni, että ikinä en minkään valtakunnan salikuvia tule blogiini tunkemaan ja pitihän se tämäkin sana sitten syödä kertalaakista! Tunne vaan oli niin sanoinkuvaamattoman onnellinen, että olihan se pakko kertoa teille kaikille kuvankin muodossa!

Kiitos kaikille kannustuksesta! <3

Peukkua hyvin alkaneelle aamulle ja palkkaria poskiin!

Kuten facebookissakin tunnustin, en ole salilla vielä kovinkaan PRO - onhan se melkoista räpeltämistä mutta ei sitä vaan voi koskaan hyvä missään ollakkaan jos ei aloita ensin pohjalta. Itse en ainakaan lukeudu näihin "monilahjakkaisiin" jotka ovat syntymästä lähtien päteviä aivan kaikessa mihin ryhtyvät. Kantapään ja nolojen tilanteiden kautta vain kohti korkeuksia!

Ennen kuin valmennukseni oli alkanut, sanoin kirjoittavani jatkossa blogiin "ripauksen" myös treenielämästä - näyttää siltä että blogi ei näemmä käsittele syöpää enää juuri laisinkaan vaan pelkästään tätä "uutta elämänvaihettani" treenin parissa. UPS! 

Pakko tässä on kuitenkin olla tyytyväinen, ettei syöpä ole mielessä enää kaikenaikaa! Tänään itseasiassa mietin niinkin typerää asiaa, kuin että "toivottavasti syöpä ei uusi, ettei tämä uusi innostukseni pääse katkeamaan" - kuinka typerää - on tässä elämässä nyt suurempiakin murheita kuin minun "treeniputkeni" ;)

Mutta sen olen nyt päättänyt, että SYÖPÄ LÄHTEE BODAAMALLA - ja sillä sipuli! 

Kävin myös tänään nautiskelemassa luonnon helmasta koiran kanssa kävellen ja koska olen edelleen vältellyt lähimetsäämme ötököiden takia, oli jälleen kerran sullouduttava eräjormahuppuun jotta selviäsin retkestä ilman ylimääräisiä matkustajia.

ei ilman huppua metsään!

Tästä tiukkaakin tiukemmasta hupusta huolimatta niskassani kipitti ehta hirvikärpänen - YÖK! 

Tätä kuvaa ottaessa muuten puhelin lipesi kädestä ja räppäsi seuraavan kuvan, joka olikin mielestäni aika hauska vahinkolaukaukseksi ;)

vahinkolaukaus!

Nyt olisi taas kiitosten aika - olette jälleen jättäneet niin paljon kannustavia kommentteja blogiini sekä facebookkiin! Saan teistä todella paljon voimaa ja hyvää fiilistä! 

Ei siis murehdita - vieläkään - eihän? <3

Tervetuloa terveys, onni (ja massa)

Ette kuulkaa usko miten nopeasti kusti polki minulle ultra-ajan - torstaina se jo kolahti postiluukusta ja aika napsahtikin jo ensi viikon torstaille! Nopeaa on sekä kustin, että syöpiksen palvelu! 

Ei ne torstain yllätykset siihen kuitenkaan loppuneet, vaan mikäs se kasvimaalla minua odottikaan täysin valmiina poimittavaksi - KOKO kesän sato yhdessä (pienessä) paketissa:

TATTADADAA - AVOMAANKURKKU

En voi olla kuin iloinen tästä kesän ainokaisesta yksilöstä! Ja kylläpä vaan maistuikin hyvälle (no vähän kitkerälle - mutta kun se oli niin sinnikäs niin maku parani ajatuksen voimalla)

BC -rintamalla kaikki mallikkaasti! Olen edelleen pysynyt kiltisti ruodussa ja treenikin kulkee.

Nyt on pakko hieman oikaista tätä "treeni-intoiluani" sen verran, että monet ovat kyseenalaistaneet projektiani ja kauhistelleet sanaa "dieetti"! Haluan muistuttaa, etten ole suinkaan laihduttamassa, enkä todellakaan nälkää kärsimässä - tarkoitus on nimenomaan kasvattaa massaa (lihaksia) ja toivottavasti painoa pukkaa myös enemmän! Syödä tässä "dieetissä" saa kyllä enemmän kuin olen koskaan osannut kuvitellakkaan....

Lisäpoweri tuskin on kenellekkään haitaksi - terveellisistä elämäntavoista puhumattakaan! <3

Tämä projekti kuitenkin vaatii osansa ja voin vakuuttaa etten ole koskaan käyttänyt niin paljon aikaa kokkailuun, ruokien pakkailuun ja niiden kanssa säätämiseen kuin nyt. Elämä oikeastaan pyörii tällä hetkellä pelkän ruoan ympärillä ja päivä pitää kertakaikkisesti suunnitella niin hyvin, ettei lipsumisia pääse tapahtumaan! 

Tämänkin uskomattoman kauniin herkun valmistamiseen käytin aikaa reilusti:

Mokkaherkku

Epäilemättä teidän alkoi juuri tehdä mieli aivan valtavasti tätä valmistamaani höllyvää mokkaherkkua! ;)

sallittu pannari - namm!

Mitä muita muutoksia tämä sitten on tuonut arkeeni?  Noh - työpöytäni näytti mm. tänään tältä:

Oikeasti vain hetkellisesti koska OIKEASTI oli tosi kiire! Aikuisten oikeasti!

Ja tästähän ei voi seurata mitään muuta kuin katastrofaalisia onnettomuuksia, jotka ilmenevät mm. näin:

Suolakuormaonnettomuus työpisteellä! HITSI!

Ei ole siis suinkaan helppoa tämä "dieetti- elämä" mutta en valita - joskus tämä ahkeruus varmasti palkitaan :) 

Ja MIKÄ TÄRKEINTÄ - tämä todella vie ajatukset pois syövästä!!! Ja aika monesta muustakin kurjasta asiasta <3 

Tässä siis tämän hetken neuvoni: 

TOTEUTTAKAA UNELMIANNE - haastakaa itseänne <3

P.S. Tyttäreni (8v) tietää miten paljon tykkään pöllöhahmoista ja katsokaa mitä hän oli minulle tehnyt:

<3

Hitsin hyviä fiiliksiä!

Täällä taas - valmiina höpisemään elämän kiireitä :)

Maanantaina oli lääkärin soittoaika koskien maksusitoumusta tarratissiä varten. Maksusitoumus järjestyi kuten toivoinkin ja ohimennen sitten mainitsin kipuilevasta kohdasta (toivottavasti) terveessä rinnassa. Lokakuussa pukkaa ultraa ja mammografiaa 1 -vuotis kontrollin muodossa (JOKO nyt on 1-V kontrolli tulossa?!) ja sanoinkin lääkärille voivani odottaa ihan hyvin siihen asti, koska en itse ainakaan epäile mitään pahaa. Lääkäri kuitenkin sanoi laittavansa lähetteen aiemmin, jotta asia ei pääsisi vaivaamaan. Ihana lääkärikokemus siis jälleen kerran! Ei hänkään toki huolissaan ollut, mutta parempi varmaan pelata varman päälle :) Nyt sitten odotellaan että kusti polkee uuden ultra-ajan!

Sitten vähän iloisempiin aiheisiin nimittäin merimaisemiin. Äitini ja isäni ovat toteuttaneet ns. "aikuisiän" haaveensa ja ostaneet muutama vuosi sitten veneen yhdessä. En ole ehtinyt merille montaakaan kertaa mukaan, mutta sunnuntaina minulla oli siihen oiva mahdollisuus ja lähdimmekin tutustumaan heille jo kovin tuttuun saareen. Ei hyvänen aika mitkä maisemat ja taas teki mieli vain hymyillä siellä kallioden päällä istuessa. Merituuli puhalsi kasvoihin ja tuntui vievän taas kaiken pahan mennessään (toivottavasti vei viimeiset syöpäsoluperkeleet myös.)

Siellä sitä istuskeltiin auringossa upeissa maisemissa koko päivä <3 Siinä taas yksi parhaimmista mielen terapiatavoista! HUH! <3

Siinäs näitte - aika ihanaa vai kuinka?

Sitten BC -osioon!

Ruokavaliota on nyt noudatettu 3 kokonaista päivää täysillä ja miten hyvä olo voi ihmisellä olla! Ruokaa on kyllä ohjeissa niin paljon että välillä tuottaa vaikeuksia edes saada kaikkea alas, mutta hyvien tulosten puolesta sitä tekee kummasti mitä vain ;)

Maanantaina tein ensimmäisen ulkotreenin ja sen kesto oli vain vaivaiset 20 minuuttia, mutta tehot sitäkin äkäsemmät! Polvet tutisi, eikä puhettakaan että olisin päässyt nousemaan paria hassua porrasta ilman tukea. Käsittämätöntä!

Ti aamulla jalat "huusivat hoosiannaa" pahasti, mutta koska olin päättänyt mennä töiden jälkeen salille, en voinut perääntyä kivusta huolimatta. 

Minä siis huristelin autolla kuulkaa 9 km kuntosalille, riisuin farkkuni ja siinä pikkuhoususillani seisoessa huomasin, että treenihousut ovat jääneet kotiin. Ei muuta kuin farkut takaisin jalkaan, auton keula kohti kotia (= 9 lisäkilometriä) ja treenihousut matkaan. Entisen elämän Nunnuliina olisi luovuttanut ja jäänyt kotiin, mutta ei BIKINI TSÄLENTS NUNNULIINA! Uudestaan auton rattiin ja menoksi - ja kyllä kannatti! 40 min ja hillitön hiki - tein varmaan uusia syke-ennätyksiäkin ;)

Tänään vielä kävin sitten siskoni ja ystäväni kanssa kiipeämässä Malminkartanon portaat kolmesti ylös - ERITTÄIN hitaalla vauhdilla, mutta kuitenkin! 

Nyt voin sanoa, että mieli ja keho voi hyvin (lihaskipuja lukuunottamatta) ja huomenna on ansaittu lepopäivä. Olen ylittänyt itseni tällä alueella ensimmäistä kertaa elämässäni sekä ruoan, että treenin suhteen ja voin sanoa olevani itsestäni jo vähän ylpeäkin!

En olisi ikinä uskonut että elämässäni tulee päiviä, jolloin herkut eivät ole pääasiallisesti mielessä ;)

Kyllä nyt kelpaa ruokia punnita!

Tässä hieman suuntaa-antavaa kuvaa, mitä ruokavalioni muunmuassa sisältää! :) Jääkaapin sisältöä tässä ei näy, joten älkää olko huolissanne- syön muutakin kuin pupun ruokaa :)

Namskis!

Kaikenkaikkiaan mieli on TOOODELLA hyvä! Se lienee tärkeintä <3

Viimeinen ateria!

Eilinen oli aivan mahtavuuden huippupäivä! Olimme suunnitelleet ystäväni Mintun kanssa "viimeisen aterian" koko päivän muodossa Helsinkiin.

Kysehän on siis tästä höpöttämästäni Bikini Challenge -valmennuksesta joka on alkamassa huomenna, joten päätimme ottaa ilon irti vielä herkuista (lue normaalista ruokavaliosta ;) kun se on mahdollista.

Ensimmäinen etappi oli tietysti mikäs muukaan kuin aito ja oikea McDonalds (rokkimäkki). Sattui niin upea ilma päivälle, että istuimmekin ulkona koko "toimituksen" ajan ja kyllä vain olikin herkullista AIJAI! <3

MUMS!

No more suolasade :(

Ei auttanut ruoan jälkeen hengähtää vaan suuntasimme sitten kohti Baker'sin terassia! Päivän alkuperäinen nimi oli "Viinivaellus" mutta erinäisten muuttujien takia päädyimme nauttimaan huurteisen ja karpalolonkeron :) Siinä terassilla istuessamme päätimme olla kuitenkin hieman urheiluhenkisiä ja koska vieressä sattui olemaan Stadium -urheiluliike, piipahdimme hakemassa vähän "lisämotivaatiota" tulevalle viikolle hypistelemällä ihanuuksia. Valitettavasti kumpikin meistä oli niin persaukisia, ettei mitään tarttunutkaan käteen... ups! (Onkohan sitä edes olemassa sellaista "ei persaukista" olotilaa?)

HÖRPS!

Terassin jälkeen vaihdoimme vielä toiselle terassille ja annoimme mäkkärisapuskan laskeutua rauhassa. Oli nimittäin koittamassa jokin aivan ennenkokematon hetki nimeltään KAKKUBUFFET! Jotta pääsimme kuitenkin perille, jouduimme ottamaan turistin elkein navigaattorilta ohjeet, kuinka päästä Mannerheimintien päästä Erottajankadulle - se olikin yllättävän lähellä ;)

Siinä se nyt on!

nyt jännittää...

Ja kun astuimme kakkugalleriaan sisälle, kuulimme ne sanat: Kakkubuffet - syö niin paljon kakkua kuin haluat - HALLELUJA!

Mintun kommentti taisikin olla: "Noora, me taidetaan olla taivaassa"

halleluja!!

Kakunsyönti ei ollut mitenkään helppo homma ja kyllä siinä oli pari onnettomuuttakin lähellä. Ensin Minttu pudotti aurinkolasinsa Kakkugallerian lattialle, mutta tyynen rauhallisesti hän kumartui nostaakseen lasit lattialta ja laittoi ne takaisin silmilleen (huolimatta siitä että toinen linssi oli jo jäänyt matkanvarrelle) - ja kakunsyönti jatkui.

Oman elämäni tragedia tapahtui kun haarukka lipesi kädestäni ja kilahti lattiaan. Siinä vilisi elämä silmissä kun mietin, että tähänkö se kakunsyönti sitten päättyikin, mutta onnekseni erittäin tarkkaavainen kakkumyyjä oli huomannut onnettomuuden ja kiikutti vauhdilla samantien minulle uuden haarukan - ja kakunsyönti jatkui. HUH! <3

Taitolaji

Kaikenkaikkiaan MAHTAVA päivä! Suosittelen lämpimästi Kakkugalleriaa (www.kakkugalleria.fi) kaikille! Hieno kokemus vaikka en kolmea kakkupalaa enempää jaksanutkaan syödä! Kakkumyyjä oli toooodella ystävällinen!

Sitten jos ruvetaan "herkistelemään" niin itseasiassa päivä oli siksi myös todella mukava, koska emme ole kuvissa esiintyvän ystäväni kanssa olleet pitkään aikaan oikeastaan edes kovin paljon tekemisissä ja nyt olemme ns. "löytäneet toisemme uudelleen" tämän BC:n myötä - ja kuinka hauskaa meillä taas vuosien jälkeen onkaan! Kiitos Minde - aika unohtumatonta <3

Aika ruokapainotteinen postaus, mutta hei - tätä tää on - MUN ELÄMÄÄ <3

P.S. Terveessä rinnassa on ollut kipuileva kohta, mutta EN huolestu! Olen ollut sen verran liikkeessä etten ole ehtinyt murehtia asiaa. Maanantaina on puhelinaika lääkärille muissa asioissa ja mainitsen asian sitten. Syöpäpaskiainen - et pääse valtaamaan minua uudelleen - et edes mieltäni!!!