Väsynyt syöpämuija

Ihanaa lämmintä ja aurinkoista huomenta :)

Eilen oli taas Herceptin -täsmälääkkeen tiputuspäivä ja oli taas mukava tavata omahoitajani niinkin yksinkertaisen lääkehoidon äärellä. Herceptin on melko oireeton mutta itselläni siitä tulee aivan järjetön väsymys yhdeksi päiväksi. Kotiin päästyäni painuin saman tien petiin ja nukuinkin melkein kahden tunnin päiväunet - kyllä teki hyvää!

Syöpämuija taas letkuissa

Päiväunien jälkeen lähdin koiran kanssa kävelylle ja kävimme moikkaamassa naapurin höristelijöitä :) 

mooooi!

Eläimet on kyllä itselleni sellainen suuri voimavara tässä elämässä. Niitä on ihana seurata ja kaikkein upein tunne on se kun saa yhteyden johonkin itselle rakkaaseen eläimeen. Tämä pieni näky jossa hevoset hörisivät Kinalle ja Kina malttamattomana vinkui takaisin, oli jotenkin todella mieltä piristävää :) Lenkki oli siis oikein onnistunut.

Seuraavaksi tiedossa arvoitus... Tiedättekö mikä on punainen, puhisee ja sillä on munan muotoinen härpäke päässä?

No pyörämatkan puolivälissä oleva syöpämuija tietenkin

Sain eilen kuningasidean illalla kun mies saapui töistä kotiin - lähden Jopolla salille (9 km / suunta). Voin sanoa että vuosien pyöräilettömyys on tehnyt tehtävänsä - hyydyin jo ensimmäiseen mäkeen. Ei muuta kun taluttaen ja ylhäällä taas selkään. Voitte arvata miten puhki olin kun pääsin vihdoin kuntosalille. Ei auttanut kuin tehdä treeni kunnialla ja nousta jälleen pyörän selkään takaisin. Kun kotipiha alkoi vihdoin häämöttää sai naapurini oman kuningasideansa minun pääni menoksi - 10 km pyörälenkki!. Voin sanoa että 28 km pyöräilyä + 1h kuntosalitreeni vei syöpämuijan mehut täysin - eikä vaihteeton Jopo ehkä ole maailman paras "urheilukäyttöön" (kun tässä nyt niin urheilijoita ollaan ;)

Kun vihdoin pääsin klo 23.30 petiin niin uni tuli yllättäen aivan saman tien. Treeniä tuli siis kaikenkaikkiaan 2 h 53 min - nyt täytyy olla tyytyväinen vaikka eilen ei naurattanut :)

Olen myös ilmoittautunut ystävieni kanssa Midnight Runiin (elokuussa) joten treeni tulee tarpeeseen :)

Tänään tiedossa vanhojen työkavereiden tapaamista lounaan merkeissä <3 iiihanaaa!

Aurinkoista päivää jokaiselle - pus <3

Piiskaa itsekurille!

Täällä ollaan taas syöpäkirjallisuus kourassa laittamassa itseään ruotuun. Eikö olekin käsittämätöntä miten jo syöpään sairastunut yksilö ei kertakaikkisesta saa itseään kuriin ruokavalion suhteen. Voin sanoa että olen niin pahasti sokerikoukussa että nyt järeille keinoille olisi käyttöä. Kohtuus kaikessa olisi varsin järkevä tapa hoitaa tämäkin asia mutta kun omat lipsumiseni eivät pysy kohtuudessa.

Ostin huutonetin kautta seuraavaa kirjallisuutta ja tänään piiskasin itsekuriani tämän avulla:

Kylläpä tuli taas aimo annos uutta tietoa ja aina sitä vain uudelleen ja uudelleen yllättyy siitä miten suuressa roolissa ruokavalio on syövän suhteen. Suosittelen siis edelleen kaikkia terveitäkin perehtymään syövän ja ruokavalion yhteyteen. Omalta osaltani olen jopa ehkä hieman hurahtanut tähän terveysintoiluun - sopii toivoa että se jatkuu (pitkän) elämän loppuun saakka.

Sytostaattien aikana yritin juoda vihreää teetä mutta koska mikään ei maistunut itseltään niin vihreä tee ei myöskään jäänyt makujen suosikkeihin. Nyt kun sytoista on tarpeeksi kauan niin olen aloittanut taas säännöllisen vihreän teen juomisen. Kaivoin siis vihreät teet esiin ja aloitin tänään teehetkeni tällä lahjaksi saamallani korkealaatuisella teellä:

Tässä huomaa kyllä korkealaatuisen ja "halpislaadun" eron. Haju on todella ärtsi - mutta maku kuitenkin hajua miedompi. Otaksun että jos vihreä tee maistuu todella "vihreille lehdille" eikä esim. mansikalle niin siinä on todennäköisesti myös enemmän tarvittavia ainesosia :) Haluan ainakin uskoa näin.

Kirjassa itseasiassa mainittiin myös että Japanilainen tee olisi "laadukkaampaa" syövän kannalta kuin Kiinalainen.... Suattaapi olla perää tai suattaapi olla ettei olekaan. Ota näistä nyt sit selvää :) Itse olen just tällainen tyypillinen "sinisilmä" jonka saa vakuutettua hetkessä. Jos joku sanoo minulle vain vakuuttavasti että lehmä todella osaa lentää niin tottahan helvatussa se sitten osaa ;)

12 päivää enää työhönpaluuseen - IIK! Niin mahtavaa ja niin jännittävää. Olin tänään Kelaan yhteydessä töihinpaluustani sillä olen päättänyt siirtyä työelämään "hiljalleen" - osittaisella sairaspäivärahalla. Tarkoittanee sitä että työaikani on aluksi 40 % pienempi kuin sairaslomalle jäädessäni. Mahtava mahdollisuus meille sairastuneille joilla on melkonen härdelli takanapäin. <3

Nyt lähden sytyttelemään pihagrilliä ja nauttimaan ilta-auringosta. Ihanaa iltaa kaikille <3

Turvallisesti kotona!

Olemme saapuneet sateiseen kotisuomeen ja vaikka lomat yleensä loppuvatkin aina omasta mielestä liian pian niin tämä viikko oli kyllä aivan riittävän pitkä siihen että pääsi täydelliseen rentoutustilaan ja kotiinkin oli taas kiva palata. 

Rodos oli aivan mieletön paikka ja erityisesti hotelli jossa majoituimme oli täydellinen. Kaikki toimi moitteetomasti, oli siistiä ja lapsille puuhaa. Me aikuiset saimme keskittyä lähinnä altaan vierellä pötköttelyyn :) <3

Ainoa odotukseni matkalta oli sen terapeuttisuus - että pääsisin unohtamaan nämä viimeaikaiset tapahtumat ja sen myötä rentoutumaan. Homma toteutui enemmän kuin hyvin. Ei kuulkaa tietoakaan syöpäpaholaisesta! Kaiken kruunasi hetki Rodoksen kaupungin uskomattomalla rannalla.... En ole IKINÄ kokenut mitään vastaavaa tunnetta. Tässä yksi kuva kuvastamaan sitä ihanaa hetkeä:

Iiiiiihana meri!

Tämän rannan löytäminen oli parasta terapiaa ikinä. Tuuli oli valtava ja tuntui että se vei kaikki murheet mennessään - ja ne AALLOT <3 Juoksin vain onnellisena rantaa edes takas käsiä levitellen ja ilmaa nuuhkien - niin kliseisen kuulosta, mutta niin totta.

Monet sanovat että sairastuttuaan vakavasti "täytyy nähdä maailmaa". Itse olen aina ollut sitä mieltä että matkailu ei ole yksi niistä asioista joita haluaisin tehdä "viimeisenä" tai minkä tekemättömyyttä jäisin katumaan - tämän paikan löytäminen muutti kuitenkin kaiken. Tässä on paikka johon haluan palata jos huonot uutiset vielä joskus pukkaavat elämään.... <3 huhhuh! Ei tätä oikein voi sanoin kuvailla. 

Teille jo paljon matkanneille tämä on varmasti "vain tuulinen tavallinen ranta" mutta itse sain siitä kyllä jotain todella suurta irti :)

Tässä vielä "tunnelmaa" tyrskyjen keskeltä:

Veden voimaa!

Hienoa matkassa oli myös se, että tutustuimme toiseen suomalaiseen perheeseen jonka myötä sekä lapset että aikuiset saivat mieleistään seuraa. Oli todella mukava jakaa matkan fiiliksiä hyvässä seurassa ja uskon että tulemme olemaan yhteydessä jatkossakin :)

Paluumatka kotiin oli erittäin jännittävä tällaiselle lentopelkoiselle, sillä matka oli täynnä ukkosta ja turbulenssia. Eikä muuten tilannetta helpota lentoemännän toinen kuulutus turvavöistä: "Ja nyt ne turvavyöt kannattaa sitten OIKEASTI pistää kiinni". Suurin ahdistus syntyi kuitenkin pomppujen ja tärinän keskeltä ikkunasta, kun erehdyin näkemään välkkyvän taivaan.... HYIPS!

Kaikesta huolimatta hengissä selvittiin, yllättäen - ei tippunut Finnair vieläkään ;)

Menomatka oli hieman selkeämpi :)

Nyt on aika taas jatkaa laukkujen (loputonta) purkamista ja tulla kirjoittelemaan myöhemmin lisää.

Uusille lukijoille TERVETULOA ja KIITOS tuesta <3 Vanhoille lukijoille "vain" KIITOS tuesta <3

Oli ihanaa matkaltakin jakaa pari fiilistä Facebookin välityksellä ja huomata etten ole yksin!

<3

Lomaterveiset!

Aurinkoista päivää täältä  Rodoksen maisemista! 

Loma on mennyt odotettua paljon paremmin (ei sillä että olisi ollu jotenkin surkeat odotuksetkaan) ja olen päässyt kyllä jättämään syöpäasiat aivan täysin hetkellisesti taakseeni...

Aurinko on paistanut koko viikon ja lämpöä on riittänyt n. 30  astetta päivittäin. 

Ainoa tämän paikan karmeus tällaiselle ötökkäkammoiselle oli kun monilahjakkaiden (ui, hyppii, lentää) jättiheinäsirkkojen kokoontumisajot järjestettiin juuri täällä ;-). Ainoa kyky joka näiltä sirkoilta puuttuu on itsesuojeluvaisto ;-)

Eilen kävimme upeassa Lindoksessa jossa matkustimme omien jalkojemme sijaan aasin jaloilla ylöspäin - paitsi mieheni joka unohtui aasin kyydistä ja juoksi perässä  omin jaloin.

Uitu on paljon ja pumpulitissi todettu erittäin hyväksi uimakäyttöön - tiukan paikan tullen kelluu myös.

Maanantaina olen taas oman koneen ääressä ja voin tulla höpisemään tarkemmat tapahtumat ja fiilikset. Yhteenvetona kuitenkin loma tuli tarpeeseen ja olen nauttinut (lähes) täysin rinnoin - niin "täysin" kuin se tällaisella yhdellä tyhjällä reppanatissillä nyt on mahdollista ;-)

 Ihanaa viikonloppua kaikille teille höpöliineile <3

P.s. Hiusket melkein liehuu jo! Jihuuuuu!

HEIPPA!

Täällä ollaan keskellä pakkauskaaosta <3

Huomenna se sitten koittaa jännittävääkin jännittävämpi lähtö kohti etelän lämpöä. Täytynee myöntää että on varsin hyvä aika lähteä kun tänne kotosuomeen on luvattu vesisadetta koko viikoksi ja lomakohteessamme paistaa aurinko (+29 astetta). Eeeeen valita <3

Tänään oli ihka ensimmäinen "BAD HAIR DAY" aamulla herätessäni ja voi sitä riemun määrää:

Töyhtöhyyppä

Pienestä se riemu on revittävä ;)

Tähän hätään minulla ei oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin että "tavataan" viikon kuluttua. Muistakaa hymyillä ja ottaa rennosti. Älkää stressatko elämän turhia juttuja <3

(Kuulostaapa ihan siltä kuin olisin todella lähdössä lopullisesti)

PUS <3

Tukka kasvaa ja loma lähestyy!

Hoplaati ja täällä taas :)

Jouduin aamulla kurkistamaan kalenteriini ja varmistamaan ettei minulla todella tänään ole MITÄÄN käyntiä syöpikselle. Tuntui aivan uskomattomalle huomata että näin se todella on - ei sitä oikein usko vieläkään.

Tuntuu että naama on kuin naantalin aurinko koko ajan ja mieli virkeä. Aika korvaamaton tunne :)

Poikani 4v sanoja lainatakseni: "Lihvaa hei - lihvassa on mukavaa" <3 (Kuullut isältään lausahduksen "kliffaa hei" :)

Ihanaa kun olette kannustaneet niin kovin hiusteni kanssa. Kyllä nämä omastakin mielestä aika vilkaasti kasvaa ja näiden kuvien myötä sen jotenkin tajuaa paremmin. Hauskat nämä ovat siitä syystä että tuosta otsalta tuppaavat kasvamaan "heittomaisesti" sivuun, sivuilta eteenpäin ja takaa kasvavat suoraan ylöspäin. Saas nähdä minkälainen aparaatti päässäni siis nököttää tovin kuluttua....

Tyttäreni otti minusta tänään kuvan ja tässä kuvassa näkyy hiusteni todellinen väri ja tuo "etuheittokin" näkyy hyvin:

Valmiina ysärille ;)

Tämän lisäksi kurkkasin tänään passiin tullutta kuvaani ja voi hyvää päivää - näytän aivan linnakundilta. Että jos minua ei reilun viikon kuluttua näy kirjoittelemassa niin olen todennäköisesti Kreikan telkien takana ;)

Vanki nro 967

Se on nyt semmonen juttu että poistun sunnuntaina Rodoksen lämpöön VIHDOIN ja viimein nauttimaan syöpämatkani välietapista. Haen voimia töihinpaluuseen sekä syöpärallin loppurutistukseen :) Jos siis ensi viikolla pukkaa hiljaiseloa niin en ole kuukahtanut - toivon mukaan. (Se tästä nyt puuttuisi että kuukahtaisin muuhun kuin syöpään.)

Haluan superpaljon kiittää talo-, sekä eläinvahteja jotka mahdollistavat matkamme. 

Haluan myös kiittää teitä ihania lukijoita aktiivisesta kannustuksesta <3

Jos ehdin tulen vielä huomenna kirjoittamaan tunnelmat ennen matkaa. Sitä ennen - nautitaan nyt tästä Suomen auringosta kuten koirani Kina tekee:

Auringonpalvoja

Toinen hoitojakso - OHI!!

Aamu alkoi ikävästi hammassäryllä. Tämä tarkoitti tietenkin pakkokäyntiä hammaslääkärin särkypäivystyksessä. Minulla kävi päivystyksen kanssa todella hyvä säkä sillä olin ensimmäisenä paikalla ja pääsin jo puoli tuntia ennen sisään kuin päivystys todellisuudessa edes piti alkaa. (Enkä edes vilauttanut syöpäkorttia - olin rehellisesti ensimmäisenä paikalla) 

Minut otti vastaan todella mukava hammaslääkärineiti ja suit sait sukkelaan aloitti hampaaseeni juurihoidon matkaa ajatellen. Nyt on hammas ensihoidettu ja voin jäädä odottamaan matkaa hyvillä mielin :)

Onnistuneen hammaslääkärikäynnin lisäksi takana on UPEA päivä! SÄDEHOIDOT OVAT OHI! Jippijaijeee! WOHOO! <3

Sädetyksen odotustilaan saapuessani telkkarissa alkoi juuri Suomi - Slovakia -jääkiekkomatsi. Maaliakin pukkasi heti alkuun joten fiilikset viimeisiin säteisiin mennessä oli kyllä kohdallaan. (Tällä hetkellä matsin osalta ei niinkään.... jännää jännää)

Peuks!

Päätin muistaa "säteilevää"  hoitohenkilökuntaa erittäin hyvästä huolenpidosta pienellä suklaisella tuliaisella ja kortilla:

Slurps

Tässä kohtaa haluaisinkin vielä kerran kiittää uskomattoman mahtavaa hoitohenkilökuntaa Meilahden syöpäklinikan Linac 7 -osastolla. Jokainen siellä on aina niin iloinen ja hyväntuulinen että sädehoitoihin oli oikeasti mukava mennä päivittäin - niin mukavaa kuin syöpäklinikan ovesta sisäänastuminen nyt voi olla. Siellä potilaista pidetään hyvää huolta!

Tämän lisäksi haluaisin kiittää vakkarikuskejani jotka ovat sinnikkäästi huristellut tätä 120 km:n matkaa päivittäin.

Ja viimeisenä - mutta ei TODELLAKAAN vähäisimpänä kiitos teille ihanille tsemppareille jotka olette kannustaneet koko sädehoitojakson ajan! Ei ne sädehoidon peruuntumiset mitään pettymyksiä lopulta olleet kun oli niin huikea taustajoukko kannustamassa ja nostamassa päätä pystyyn!

 Kiitos kiitos kiitos <3

Tämä tarkoittaa nyt sitä että syöpämatkani TOINEN hoitojakso on takanapäin. Nyt edessä on enää viimeinen rupeama - joka kestääkin sitten vuoden loppuun asti. Herceptin tiputukset nimeltään. Herceptinin takia ei tosin tarvitse käydä tuulettelemassa (pitkää) tukkaa syöpiksellä kuin kolmen viikon välein ja kun vuosi päättyy niin OLEN TERVE! Huh - voiko se tosiaan olla niin? :O En saata uskoa...

Terve kunnes toisin todistetaan.... 

Sitten matkavalmisteluihin....

Olenkin unohtanut kertoa teille passiepisodista joka sattui tietenkin JUURI minulle - kenellekkäs muullekkaan ;) (Oikeasti on todella ärsyttävää kuunneltavaa nämä "miks aina minä" -valitukset)

Huomasin nimittäin 6 päivää ennen etelänmatkaa että omani sekä tyttäreni passit ovat menneet vanhaksi viime kuussa - hupsista! Ei muuta kuin selvittämään miten passi tänäpäivänä hankitaan ja minkälaisia vaihtoehtoja meillä on kun arkipäiviä on jäljellä enää olemattomat neljä. 

Tänäpäivänä passia varten on varattava aika poliisin lupapalvelupisteeseen ja kuin ihmeen kaupalla sain seuraavaksi päiväksi päivän viimeisen ajan napattua. Vaihtoehtomme olivat vähissä - oli tilattava Express -passit. Tämä tarkoitti yhteensä yli 60 euron lisälaskua (voisikohan tämän lisätä syöpäbudjettiin jos sytot ovat vieneet viimeisetkin rippeet muistikapasiteetista? ;)

Loppu hyvin kaikki hyvin sillä saimme noudettua passit tänään. WIUH! <3

Tänään on ollut siis kaikinpuolin TOSI TOSI hyvä päivä <3 HYMYÄ HYMYÄ HYMYÄ - no nyt kyllä meni jo vähän överiksi. MOIKKA!
<3

Syöpä ja raha

Halleluja - sädehoidot onnistuivat ja huomenna on vihoviimeiset sädehoidot! Aivan mieletön fiilis! :) Sen jälkeen on kestettävä enää Herceptin -tiputukset kolmen viikon välein vuoden loppuun asti. EI HAITTAA <3

Karoliina kysyi kommenteissani hyvän kysymyksen: "Tuleeko syövän sairastaminen kalliiksi?

Ajattelin tässä nyt hieman avata tätä raha-asiaa ja pahoittelen jo valmiiksi jos teksti on aavistuksen sekava. Tuli yhtäkkiä niin monta asiaa mistä pitäisi purkaa tämän aiheen myötä joten sormet kirjoittavat näissä tilanteissa usein nopeammin kuin aivot (tai sen näköiset) ajattelee :)

Tästä lähtee:

Valtiolle sairastumiseni tulee kyllä kalliiksi - luonnollisesti, mutta senhän me varmasti kaikki arvataankin ja uskon Karoliinan tarkoittaneen asiaa nimenomaan potilaan (syöpämuijan) vinkkelistä.

Syöpä on taloudellisesti raskas tilanne ainakin tällaiselle tavalliselle tallaajalle. Suurin taloudellinen haitta koituu sairaslomasta ja sen pienistä korvauksista (Kelan sairaspäiväraha). Yhtäkkisesti pitkälle sairaslomalle jäävä tulee huomaamaan eron lompakossaan melkoisen nopeasti sairastuttuaan.

Tämän lisäksi kaikki syöpään liittyvä maksaa. Tutkimuskäynnit, leikkauksesta koituvat sairaalamaksut, kontrollit, lääkkeet, sytostaatit, sädehoidot - kaikki maksaa. Tämän lisäksi syöpäklinikalle on myös matkustettava ja omassa tapauksessani se tarkoittaa taksimatkoja julkisen liikenteen puuttumisen vuoksi.

Omavastuu per suunta on yli 14 euroa ja omavastuukatto lähes 300 euroa. Tämä tarkoittaa yli 30 euron kustannusta/käynti. Ja käyntejähän on tunnetusti PALJON. (Tsekkaa kohta "Aikatauluja")

Nyt tuleekin sitten tämä ongelmakohta: Sairaalamaksujen sekä matkakulujen omavastuu tulee kyllä sairauden aikana täyteen - MUTTA - se on kalenterivuosikohtainen. Tämä tarkoittaa sitä että jos henkilö - kuten minä - sairastuu loppuvuodesta, hänen omavastuunsa tulee täyteen mahdollisesti juuri ja juuri vuoden viimeisenä päivänä. Itse mm. sain taksia varten "omavastuusi on täynnä, voit nyt matkustaa ilman omavastuuta vuoden loppuun saakka HALLELUJA" - kortin vuoden viimeisenä päivänä. Kylläpä oli tarpeellinen!

Seuraavana päivänä aloin taas maksamaan omavastuut jokaisesta matkastani.... En siis ehtinyt nauttia omavastuuttomasta ajasta päivääkään.

Jokainenhan voi tehdä sen valinnan että palaa töihin kesken hoitojen ja joidenkin se päätös on tehtävä vain olosuhteiden pakosta - taloudellisesti ei kaikki tässä kohtaa vain pärjää. Tässä on mielestäni se surullisin asia: Kaikilla syöpää sairastavilla ei ole varaa sairastaa.

Jos nyt kuitenkin ajatellaan asiaa sitten suuremmasta näkövinkkelistä niin loppupeleissä saamme olla onnellisia että meillä on olemassa "sairaspäiväraha" ja "matkakorvaus" -mahdollisuus. En edes halua tietää paljonko nämä hoitoni valtiolle maksavat. Jo pelkät taksimatkani maksavat 200e/ käynti piipahtaessani syöpäklinikalla. Pelkkien sädehoitojen aikaan se tekee yli 5000 euroa - pelkistä matkoista.

Sain myös viiden sytostaatin yhteydessä valkosoluarvoja nostavan piikin - joka on arvoltaan 1500 e/pistos. Pelkät nämä pistokset tekivät siis yhteensä jo 7500e. Hupsista!

Eli vastaus kysymykseen "Tuleeko syövän sairastaminen kalliiksi" : 

KYLLÄ! :)

Ja tässä ei suinkaan ollut kaikki kulut. Kun mukaan otetaan kaljun aiheuttama henkinen mielipaha ja siitä automaattisesti koituvat lohdutusostokset ja kauneustoimenpiteet ;)

Tässähän ihan hengästyi kun tätä asiaa niin intensiivisesti purkasin joten nyt on hyvä päättää räpellys tähän. Paljon jäi varmaan puuttumaankin mutta avaan niitä asioita sitten vaikka seuraavassa tekstissä :)

Toivotan kaikille OIKEIN ihastuttavaa iltaa - itse lähden tuulettelemaan päätä kaikesta raha-ahdistuksesta lenkille :) <3

Joko onnistaa sädehoito?

Aurinkoista keskiviikkopäivää :) Iho näyttää omaan silmääni sen verran paremmalta että uskoisin saavani sädehoidot tänään normaalisti - JIHUU! <3

Sain ihanalta vertaiseltanikin postissa häneltä ylimääräiseksi jääneitä "Mepilex" -haavasidoksia. Näiden ansiosta en ole joutunut järkyttämään kansalaisia titlooppi -tyylilläni vaan saanut pukea rintaliivit päälle normaalisti. Tuhannet kiitokset Hanna <3

On niin mahtavaa miten vertaiset auttavat toisiaan tällä tavalla konkreettisestikin. Kun oma syöpätaipaleeni alkoi, niin silloinkin oli moni vertainen lähettämässä minulle peruukkia, peruukinhoitotuotteita, kirjallisuutta yms. Tunne oli todella hieno ja muistan joskus kysyneenikin että ovatko he oikeasti olemassa ;)

Katsokaas miten upean luomuksen mieheni ja poikani kuvastani väkersivät. Eikö olekin viehättävä syöpämuija? Minähän sanoin että meikki tekee ihmeitä ;)

Supuppiduu

Tähän hätään ei ole muuta mielen päällä joten painelen tekemään ruokaa ja sen jälkeen pikku päiväunien jälkeen valmistaudun piipahtamaan taas syöpäklinikalla. Tulen kirjoittamaan käynnistäni sitten lisää :) <3

Aurinkoista päivää kaikille <3

Onneton sädehoito ja arjen piristystä.

Sädehoitoklinikalla käyty kääntymässä ja toteamassa ettei voittoa vieläkään hoitojen suhteen. Iho ei ole edelleenkään tarpeeksi toipunut hoitoja varten. Olen jo tovin hehkuttanut näitä "kolmea viimeistä" hoitoa mutta eivät vain meinaa ottaa tuulta alleen. Lääkäri sanoi että pidetään suosiolla huominenkin päivä vielä "hoitovapaata" ja yritetään keskiviikkona uudelleen. Nyt vain peukut pystyyn että keskiviikkona päästään suorittamaan sädehoitojen loppurutistusta!

Toinen asia joka ei ole ottanut oikein tuulta alleen ovat minun onnettomat ripseni. Kun eivät vain kasva niin eivät kasva - ainakaan niin nopeasti kuin itse tahtoisin. Onneksi meitä (tai heitä) varten on olemassa vaihtoehtoja ja yksi niistä on tattadadaaa - ripsienpidennys. 

Muistan aikanaan kun ripsienpidennykset tulivat tietoisuuteen niin olin aivan monttu auki miten typerää moinen voi olla. Kas kun eivät samalla keksi miehille viiksi-, tai partapidennyksiä. (Älkää kukaan tunnustako jos tällaisia on jo olemassa).

Yhtäkkiä joka toisella leidillä oli vastaantullessa nämä upeaakin upeammat ripset ja olihan sitä sitten itsekin aikanaan pakko kokeilla. Löysin mahtavan paikan Helsingistä (Salon Stars) jossa on ystävällinen palvelu, kohtuuhintainen ja onnistunut lopputulos.

Nyt tämä syöpämuija on vihdoin päässyt onnettomien ripsiensä kanssa siihen pisteeseen että kyseiset pidennykset voi jälleen "asentaa" ;) Pakko myöntää että onhan tämä hieman "turhamaista" mutta näin pitkän hiuksettomuuden ja naamavärkin karvattomuuden jälkeen on mahtavaa että voin aamulla herätessäni näyttää samalta kuin Brooke Logan herätessään - tai sitten en. :D (Nukkuuko Brooke edes laisinkaan?)

Rips räps!

Nyt on siis haettu arkeen taas pientä piristystä (ja lärvin ehostusta) joten näillä fiiliksillä on varsin mainiota jatkaa alkanutta viikkoa - hymyssä suin <3

Mahtava viikonloppu!

Iiiihana viikonloppu takana. Lähdimme tosiaan perjantaina mieheni kanssa Tampereelle katsomaan Niko Kivelä & Sami Hedberg -showta ja täytynee myöntää että tulihan siinä taas vuosia lisää kun naurulle ei meinannut tulla loppua. Shown jälkeen paahdoimme iltamyöhällä vielä Tampereelta Turkuun ja sinne majoituimmekin koko viikonlopuksi. 

Nautiskeltiin koko viikonloppu auringosta syöden ja vähän juodenkin. Erityismaininnan haluaisin antaa ravintolalaiva Bruno II:lle jossa oli todella hyvä pihvi kastikkeineen (mm. valkosipulismetanaa) - NAMM - hyvästä palvelusta puhumattakaan <3 Suosittelen lämpimästi!

Lopulta päädyimme karaokebaariin laulamaan. Karaokebaarissa joku ystävällinen mieshenkilö tuli sanomaan että minulla on "äärimmäisen makee tukka" ja siitäkös tuli tosi hyvä fiilis. Kiittelin kovasti ja kerroin että kyseessä on pakon sanelema kampaus joten tuntui todella kivalta kun joku tuli tuolla tavalla kannustamaan ihan livenä :) Te nyt olette pitäneet muutenkin huolta siitä etten arastele kulkea ilman huiveja <3

Sitten iho -asiaan. Syöpäklinikalta kehoitettiin kulkemaan ilman rintaliivejä jotta iho saisi nyt parantua ennen seuraavaa sädetystä. Toteutus nyt ei ihan mennyt nappiin koska en tosiaankaan aikonut järkyttää Turun kansaa titlooppi -tyylillä. Siispä väkertelin hätäratkaisun suuresta rasvakerroksesta ja haavataitoslappusista rintaliivien alle. Ilmeisesti siitä on ollut apua, koska jo tulleet vesikellot alkavat parantua. Toivottavasti olen sädetyskunnossa huomenna.

Kippistä!

Tykkääjämäärä Facebookissa on taas kasvanut. Teitä on siellä uskomattomat 1152!! Tähän väliin taas KIITOS olisi paikallaan <3 Olette mahtavia!

Näihin tunnelmiin - ihanaa sunnuntai-iltaa! Ja mitä huomiseen tulee - te itse päätätte sen asenteen millä haluatte lähteä uuteen viikkoon. Itse ajattelin lähteä maanantaihin taas hymyssä suin <3

Kärähtänyt nahka ja viikonloppurientoja

Perjantai on koittanut ja tänään piti olla kolmanneksi viimeisin sädehoitokerta. Eilen kävi kuitenkin niin että syöpämuija loi nahkansa sen verran kiitettävästi että tämän päivän sädehoito jouduttiin peruuttamaan. Menin kyllä kiltisti sädehoitoklinikalle mutta hoitajat jo arvioivat ettei lääkäri varmastikaan anna lupaa sädetykselle. Odottelin tovin lääkäriä ja hänen arvionsa oli täsmälleen sama kuin hoitajien - sädehoitoa ei voida suorittaa. Pelkkä nahan kuoritutuminen ei niinkään ole ongelma vaan muutamiin kohtiin on tullut ns. vesikellot ja iho erittää nestettä. Kuulostaa herkulliselta vai kuinka?

Hoitona niin pirusti bepanthenia ja ilmakylpyjä - älkööt tutut (tai varsinkaan tuntemattomat) siis tehkö äkkivierailuja jos ette halua titlooppitraumoja ;)

Tänään on varsin mahtava ilta tiedossa sillä lähdemme mieheni kanssa viettämään laatuaikaa kaksin stand-upin merkeissä. Naurua siis tiedossa <3 Kiitos taas mummoille lasten kaitsemisesta sekä Katjalle ja Sohville iso kiitos kun pidätte lemmikit hyvinvoivina :)

Tämä on taas sitä henkistä terapiaa ja täydellistä irtautumista syöpäarjesta. Kohta koittaakin sitten taas työarki joten nyt on vielä tovi hyvää aikaa hoitaa päätä kuntoon jotta jaksaa sitten taas työelämässä täydellä puhdilla.

Kävin toissapäivänä Helsingissä turistimatkalla ja vaeltelin vaatekaupasta toiseen etsimässä itselleni päällepantavaa. Enpä ole vähään aikaan käynytkään vaateostoksilla. Leikkauksen jälkeen pidin päälläni vain jotain löysää ja miellyttävää eikä ollut mitään intressejä hankkia uusia vaatteita. Kun kalju sitten koitti niin uusia vaatteita ei enää osannutkaan ostaa. 

Nyt joutuu todella miettimään mitä yllensä laittaa koska jos lykkäisin nyt jonkin hempeän kukkamekon päälleni niin habitus olisi lähinnä transun luokkaa.... kaikella kunnioituksella heitäkin kohtaan.

Kai sitä pitäisi heittäytyä "tähän 16 vuotiaan" rooliin ja etsiä nuorten osastolta hieman "rock" -henkistä päällepantavaa. Onhan tämä tukkakin aika "rock" - ainakin kohta kun saan vahan käyttöön.

Nyt on aika lähteä viikonlopun viettoon ja toivotan kaikille oikein iloista ja aurinkoista viikonloppua.

Nauttikaa - olette sen ansainneet <3

Syöpämuijan salatut luonteenpiirteet.

Blogiini on pölähtänyt aivan huikea kommenttiryöppy kun tartuitte kysymykseeni ja kerroitte rehellisesti mikä on saanut juuri teidät jäämään lukemaan blogiani. WAU! Olette aivan uskomattoman kannustavia ja on aivan mahtavaa lukea teidän kiinnostuksenne blogiani kohtaan. Mahtavinta kommenteissa oli kuitenkin se, että olitte todella paneutuneet kommentin kirjoittamiseen. Sen sijaan että kirjoitatte "luen muuten vaan" - olette jopa avanneet omaa elämäänne kommenteissanne - kannustuksista puhumattakaan. On mahtavaa että niin moni lähti kertomaan omista intresseistä. Kiitos siitä <3

Pakko kuitenkin ihmetellä miten kommentit täyttyivät vain positiivisista ajatuksista - eikö kukaan kehdannut valittaa blogin tai sen kirjoittajan ärsyttävistä piirteistä? Kukaan ei uskalla enää valittaa mistään kun olen paasannut elämän turhista vikinöistä ;)

Noh - blogini perusteella pidätte minua näköjään äärimmäisen täydellisenä ihmisenä. Hyvä - pitäkää te vain se mielikuva minusta. Lähipiirini voi kuitenkin varmasti vakuuttaa ettei asia tosiaankaan ole aivan näin. Päätin hieman kuitenkin murtaa tätä ruusuista kuvaa ja pudottaa teitä syöpämuijan varjopuoliin:

 Olen oikeasti kyllä positiivinen - ihan omastakin mielestäni, mutta olen myös sellainen "hetkessä eläjä" joka äkkinäisillä tempauksillaan voi aiheuttaa mielipahaa tai närää. 

Lähipiirille puhun myös aika suoraan ja ohjaan heitä mm. elämän valinnoissa aggressiivisesti - ikäänkuin he eivät itse tietäisi omaa parastaan. Ärsyttävää vai kuinka? Lista ei suinkaan loppunut tähän.

Keskeytän lauseita - koska oma asiani juuri sillä hetkellä on varmasti tärkeämpi. Jatkan ystävieni lauseet loppuun - koska tiedän jo miten asia päättyy. Ja lähes kaikki mitä minulle kerrotaan, unohtuu sen siliän tien. Ystäväni ovat kyllä tottuneet kertomaan asiansa minulle vähintään kahdesti. Kun puhutaan ihmisistä jotka ovat hyviä kuuntelijoita - voin vakuuttaa että minä en ole yksi heistä. Tai ehkä olenkin - kolmannella yrittämällä.

Kaikesta huolimatta ystäväni ja läheiseni ovat kuitenkin läsnä ja kestävät minua juuri tällaisena - minulla on poikkeuksellisen sinnikkäitä ystäviä. 

<3 Ystävyys on suuren suuri rikkaus jota pitää vaalia <3

Sitten voidaankin pompsahtaa syvällisestä käytännönasioihin eli hoitoihin. Kävin tänään Herceptin -tiputuksessa sekä sädehoidoissa. Yksi vertaiseni sattui olemaan syöpiksellä samaan aikaan joten hän tuli pitämään minulle seuraa tiputuksen ajaksi. Oli oikein kivaa kun oli juttukaveri - huonekaverit kun olivat hieman hiljaisempaa sorttia tällä kertaa.

Sädehoidot menivät entiseen malliinsa ja jäljellä on enää huimat 3 käräytyskertaa. Vielä ei näy vesikelloja ;) JIPPIJAIJEEE!!! <3

Näihin iloisiin tunnelmiin - HYVÄÄ YÖTÄ <3

Kuka lukee ja miksi? :)

Sain viimein aikaiseksi päivitellä tuota "aikataulu" -osiota ja hyvinhän noita käyntejä tuntuu syöpikselle kertyvän. Tässä kohtaa on hyvä taas kiitää teitä veronmaksajia jotka kustannatte nämä kaikki kalliit ja runsaat hoitokertani. Kiitos <3

Sädehoidot sen kun hupenee ja jäljellä on enää vaivaiset 4 käyntiä - aivan HUIKEETA! Näin hujauksessa on 7 kuukautta mennyt. Nyt on kyllä syytä taas hymyyn :)

Eilen sädehoitoklinikan vessassa ihastuttava vanhempi rouva alkoi tiedustella syövästäni ja päätyi lopulta kauhistelemaan nuorta ikääni. Jälleen kerran kertoessani ikää kertyneen 27 vuotta, rouvan ilme vääntyi hämmästyneeksi ja sain taas kuulla seuraavat sanat: "Ja näytät aivan 16 -vuotiaalta!!"

Siis nyt tämä alkaa kyllä menemään jo hämärän puolelle. Olen kirjoittanut vastaavasta tilanteesta aiemminkin kun vanhempi herra totesi samat sanat sädehoitojonossa. Eihän se nyt voi mitenkään pitää paikkansa - tai sitten "nykynuorison" ikää todella on vaikea arvioida. Tässä lienee kuitenkin suurin selitys sille miksi ihmeessä saan niin sääliviä ja kauhistuneita katseita köpötellessäni sädehoitoklinikan käytäviä pitkin. Eikä ihme - olemmehan me utelias kansa - ja minäkin äärimmäisen utelias syöpämuija. Toisten kohtalot ovat kiinnostavia - ne surullisetkin.

Tästä pääsenkin pohtimaan ääneen tätä oman blogini lukijoiden määrää. On aivan huikeaa että Facebookissa tykkääjiä on jo 1127! En voinut unissanikaan kuvitella että näin moni lähtee tukemaan matkaani - tai muuten vain lukemaan. Olisi mahtavaa saada kuulla mikä on saanut ihmiset tykkäämään blogistani tai lukemaan sitä. Onko lukija kiinnostunut sairaudestani tai vertaistuesta? Tunteeko lukija minut ja lukee/tukee siksi?

Vai onko ne nämä uskomattoman hehkeät kuvat jotka koukuttavat teidät? ;)

Kyllästyttääkö vanha pertsa sinua? Ei huolta - käännä se vain ympäri ja uusi look on valmis.

Oli miten oli - on paljon hienompaa jakaa tunteita ja ajatuksia teidän kanssanne kuin yksin. Vaikka tekisin tämän varmasti yksinkin - vain itseäni varten ikäänkuin muistiinpanoiksi. Siihenhän tämä oli aluksi tarkoitettukin. Nyt tämä on vain kääntynyt niin valtavaksi tueksi ja koen olevani paljon vahvempi suuren tuen ansiosta. <3

Nyt tähän tekstiin ei kyllä tule enää pienintäkään järjen hiventä joten palaan asiaan huomenissa. 

Hyvää yötä <3

Paha paha sokeri!!

Tulipas viikonlopusta univelkaa kun jouduin tänään palaamaan aamulla uudelleen petiin. Nyt on kuitenkin levännyt olo ja aamulenkkikin koiran kanssa suoritettu. Aurinko paistaa joten nyt on aihetta hymyyn :)

Sädehoidot sen kun vähenevät (JIHAA) ja sädetetty iho on kyllä myös sen mukainen... Perjantain sädehoidon jälkeen sädetysalue muistutti keitetyn ravun väritystä joten olen ahkerasti laittanut kevyttä bepanthenia kärähtäneelle alueelle. Uskomatonta tavaraa tuo kyseinen rasva koska nyt punoitus on todella paljon vähäisempää kuin perjantaina. Alue oikeastaan muistuttaa enemmän rusehtavaa väriä kuin punaista. Huojentava tunne koska pahinta mitä ennen tulevaa Rodoksen matkaa saattaisi tämän tilanteen kanssa tapahtua on että iho kärähtäisi vesikelloille - tai pahimmassa tapauksessa alkaisi märkimään. HYIPS!

Sitä me emme halua.

Ihailin aamulla taas peilistä kasvavaa tukkaani ja odotan innolla sitä hetkeä kun saan laitettua tukan kiinni. Edes minimaaliselle pompulalle. Tässä siis tunnelmia tältä aamulta ja huomatkaa jo erottuva "sivujakauksen" paikka <3

hiuksia hiuksia hiuksia!!

Otin viikonloppuna taas sellaiset sokeriöverit josta ei tullut kuin karmeat morkkikset. Täten siis päätin taas lähteä googlen ihmeelliseen maailmaan lukemaan vähän faktaa sokerin aiheuttamista vaaroista syövän suhteen. Faktahan on se, että syöpä käyttää ravinnokseen sokeria joten mikäpä muu olisi syövälle parempi elinympäristö kuin (minun) keho joka ahdetaan jatkuvasti täyteen sokeria. 

Täten kaivoin taas rakkaalta siskolta saamani kirjan esiin ja päätin alkaa taistelemaan tätä viheliäistä vierasta vastaan JÄLLEEN kerran ruokavalion avulla.

Kun avasin kirjan ensimmäisen sivun niin näin siskoni kirjoittamat sanat:

Tässä kohtaa silmäni kostuivat - olin unohtanut nämä tärkeät ja kauniit sanat tyystin. Niin sumussa sitä on ollut mutta ihanaa että sain palata näihin sanoihin uudelleen vain avaamalla tämän tärkeän kirjan :)

Suosittelen terveillekin jotka haluavat pienentää sairastumisen riskiä :)

Nyt vihreä teeni jo poriseekin joten lähden nauttimaan VIHREÄN teen hetkestäni.

IHANAA maanantaipäivää kaikille <3

Muita blogeja :)

Tässä tunnustuksen säännöt:

1) Kopioi post-it lappu ja liitä se blogiisi.

2) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.

3) Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Voih - Ihana Hanna's PowderRoom oli laittanut blogini viiden "suosikkibloginsa" listaan ja täten haluan kiittää sinua Hanna <3 Itse luen Hannan blogia aktiivisesti ja nyt ajattelinkin kirjata viisi muuta lukemaani blogia. Suosikkeja on enemmän kuin viisi mutta listaan tähän nyt kuitenkin vain ne pyydetyt viisi:

Stars in her eyes

Perhoisefekti

Marikan taistelu

Life Designe.E

Huono äiti

On vaikeaa päättää lukemistaan blogeista suosikkeja ja kuten näette niin minua kiinnostaa aika monenlainen blogi. Vertaisten blogeja löytyy todella paljon ja niitä tykkään lukea kovasti myös. Sama taistelu - eritavalla ilmaistuna ja koettuna on kiinnostavaa. 

En yleensä tartu näihin blogien "kiertoviesteihin" mutta tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen :) En myöskään odota näiden lisäämieni blogien kirjoittajien tarttuvan tähän vaikka itse lähdinkin mukaan. <3

Ihanata sunnuntai-iltaa kaikille <3

p.s. Aivan huikea tykkääjämäärä blogini facebook sivulla - 1104 tykkääjää!!!! Määrä on aivan käsittämätön.

K-I-I-T-O-S! <3

Hemmottelua

Eilen oli huikea päivä. Mies oli järjestänyt naapurin heppujen kanssa (+ yhden naisnaapurin avustuksella tietenkin ;) meille mammoille hemmottelupäivän. Matkustimme aamulla taksilla kauneushoitolaan jossa meitä jokaista odotti oman miehen valitsema hoito sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Mieheni oli valinnut minulle hoidoksi "vitaalishiatsuhieronnan" ja voin sanoa etten muista koska olisin ollut niin rentoutuneessa tilassa. Olen kyllä ymmärtänyt ettei tämäntyyppiset hieronnat ole kovin "suotavia" nimenomaan syöpämuijille mutta pakko sanoa että tällä hetkellä haistatan syövälle niin sanotut huilut jos kaiken tämän syöpästressin keskellä voin päästä niin rentoutuneeseen tilaan. Kyseisessä hieronnassa käytiin koko vartalo läpi ja minä tapani mukaan tietysti heräilin omaan "kuorausröhkäisyyn" vähän väliä. Siinä oli taas hoitajatädillä varmaan naurussa pitelemistä.... 

Hoidon jälkeen keskityimme hyvään ruokaan ja juomaan - ja sitä riittikin sitten valomerkkiin asti karaoken siivittämänä. Kiitos tästä kuuluu tietysti miehille ja naapurin avuliaalle rouvalle :) Kiitos myös muille ihanille naapurin naisille <3

Kuvassa näkyvä syöpämuija liittyy tapaukseen.

Tänä aamuna tunnelma on luonnollisesti ollut hyvinkin väsyinen mutta onnellinen.

Tähän hätään pääni ei pulppua erityisemmin ajatuksia joten tulen kirjoittamaan taas lisää kun ajatus kulkee. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille sateesta huolimatta <3

Onnea ja kiitosta.

Tänään on ollut niin aurinkoinen ja valoisa päivä - henkisestikin. Hymy on ollut herkässä ja energiaa piisaa. Olen onnellinen.

Olen onnellinen monesta syystä - tänä päivänä luonnollisesti TT - kuvien tuloksista. Olen onnellinen perheestäni, läheisistäni, ystävistäni - ja teistä lukuisista lukijoista sekä tukijoista. Olen onnellinen siitä että olen saanut syöpäni myötä tutustua uskomattomiin ihmisiin joita en olisi koskaan tavannut ilman tätä viheliäistä sairautta. Puuh - ja nyt tunteet nousevat pintaan. Haluaisin vain kiittää ja kiittää ja kiittää. Tuntuu niin kohtuuttomalta että juuri minä saan järjettömän määrän kannustusta vain koska olen tuonut sairauteni julkisesti esille. Toivon että jokainen syöpämuija saisi mahdollisuuden tällaiseen tukijoukkoon. 

Katsokaa rakkaat tsempparit itseänne peiliin ja olkaa ylpeitä itsestänne. Te tulette ja tykkäätte ventovieraan ihmisen tärähtäneestä facebook -sivusta - puhumattakaan hänen tärähtäneistä jutuista. Kannustatte, tuette ja elätte mukana. En voi edes sanoin kuvailla miten paljon voimaa se antaa. Toivottavasti saan kuitenkin välitettyä kiitollisuuteni tämän kirjoitukseni myötä. (Saanen myös kyseenalaistaa teidän mielenterveytenne kun jaksatte olla kiinnostuneita näinkin pimahtaneen syöpämuijan horinoista ;)

Nyt on aika aloittaa syöpämatkani loppurutistus ja uskoa siihen että tämän vuoden lopussa poistun syöpäklinikalta terveen paperit kourassa. <3

Olen pohtinut viimeaikoina paljon tätä blogin kirjoittamista ja sen mahdollista päättymistä. Tämä on ollut minulle uskomattoman tehokas terapiakeino ja todella rentouttavaa. On myöskin todella ihanaa saada jakaa nämä vaihtelevat tunteet jollekin - ja nyt teitä onkin yhtäkkiä yli tuhat?! 

Mihin tämä blogi sitten päättyy? Olettaisin että blogini päätös tulisi tapahtua silloin kun terveen paperit ovat kourassa - mutta mielessä pyörii niin monta kysymystä: Mitä sitten tapahtuu? Miten haikeaa/vaikeaa se tulee olemaan? Mihin sitten puran ajatukseni - vai puranko mihinkään?

Onneksi tässä on vielä hetki aikaa miettiä - ja nauttia kirjoittamisesta :) Tarkoittaako se samaa kuin "onneksi syöpäni ei ole vielä ohi"? Pimeältähän se kuulostaa mutta kaikkeen tottuu - syöpäänkin :)

Haluan nyt kuitenkin teille lukijoille ja tukijoille sanoa että olen todella kiitollinen kun olette läsnä ja äärimmäisen onnellinen rohkeudestanne kannustaa minua julkisesti näin aktiivisesti.

KIITOS <3

Tämä puppana on pitänyt mamman liikkeessä alusta asti :)

Levinneisyystutkimustulokset osa 2

Odottelen parhaillaan soittoa onkologilta TT -kuvien tuloksista. Olen itseasiassa odottanut aamu kahdeksasta lähtien. Elin siinä uskossa että minulle oltiin ilmoitettu lääkärin soittavan "aamupäivän aikana" ja olenkin tässä jo monesti ehtinyt pohtimaan mille aikavälillä tuo sijoittuu kunnes sitten hetki sitten tajusin katsoa saamaani paperia uudelleen. Kyllä se on nyt lukihäiriön paikka sillä paperissa lukee ilmiselvästi "iltapäivän aikana". Nyt on sitten aika pohtia mille aikavälille "iltapäivä" sijoittuu....

Oli pakko tulla kirjoittamaan tämän hetkiset fiilikset koska vaikka olen ollut asian suhteen viilipytty niin nyt jännitys on todella nostanut päätään. Oikeastaan nyt tällä tunteella ei ole enää järjen kanssa mitään tekemistä. Ahdistaa ja olen äärimmäisen levoton. Jalka vispaa jatkuvasti enkä osaa oikein keskittyä mihinkään. Vatsassa tuntuu "perhosia". Hetkellisesti yritän aina miettiä miten todennäköistä on että saan hyviä uutisia mutta toisena hetkenä jännittää niin etten osaa ajatella järkevästi. Välillä tuntuu etten edes muista mitä tässä odotellaan - mutta sen on oltava jotain TODELLA jännittävää ;) 

Nyt jään odottelemaan puhelua ja tulen kirjoittamaan seuraavat fiilikset sitten puhelun jälkeen. Juuri nyt ajatus ei juokse minkään muun asian ympärillä....

Sieltä se puhelu tuli ja PUHTAAT KUVAT! En melkein voi uskoa tätä että selviän tästä todella. Minä todella selätän tämän syövän. Enkä suinkaan yksin vaan kaikkien teidän tukenne avulla <3 KRÄÄH. Nyt multa tuli ihan itku kun oon niin onnellinen....!!!

Nyt on kuulkaa semmonen tilanne että koska sain juuri järjettömän kasan voimaa loppurutistukseen niin haluankin täten lähettää tätä voimaa eteenpäin sitä tarvitseville. Te rakkaat vertaiseni jotka taistelette tätä paskatautia vastaan parhaillanne - täältä pesee voimaa <3 <3 <3

Nyt ei ole enempää sanoja kuin että KIITOS <3