HAUSKAA VAPPUA!

IHANAA JA HUIPPUHAUSKAA VAPPUA kaikille teille ihanuuksille <3

T. Aavistuksen pimahtanut syöpämuija <3

Sädehoidot voiton puolella.

16 sädehoitoa takana ja 9 jäljellä - VAIN yhdeksän! Kovin on ristiriitaiset tunteet tämänkin asian suhteen. Toisaalta ensimmäinen ajatus on helpotus, sillä olen todellakin väsynyt ravaamaan syöpäklinikalla päivittäin. Toinen ajatus onkin sitten päinvastaisesti haikeus, sillä on vaikeaa lakata käymästä siellä päivittäin.

Jostain syystä kyseiseen paikkaan on tullut kuitenkin jonkinlainen side. Siellä minusta pidetään hyvää huolta. Vaikka sädehoidot eivät sisällä minkäänlaisia "kontrolleja" niin silti koen olevani jonkinlaisen valvonnan alla jatkuvasti. Se tuntuu jollain tavalla helpottavalta ja turvalliselta. Tokihan minulla jatkuu vielä täsmälääkehoidot kolmen viikon välein vuoden loppuun asti joten pääsen harjoittamaan "vieroitusta" syöpäklinikasta pikkuhiljaa :)

On vaikeaa edes ajatella miltä tuntuu vuoden lopussa kun kaikki hoidot ovat päättyneet. Jään aivan oman onneni (ja vainoharhani) nojaan. Huhhuh - mitähän siitäkin tulee.

Huomaattehan että odottelen levinneisyystutkimuksista puhtaita tuloksia ;) Niin sen on oltava.

Sitten hiusasiaan - jälleen. Olen koko sytohuuruni ajan kutsunut päätäni "kuulaksi" tai "kaljuksi" tai miksikä nyt ikinä paljasta päätä voi kutsua. Se vaihe on nyt takana... Mikä tämä nykyinen sitten on? Jokin typerä välivaihe kaljun ja lyhyiden hiuksien välissä? Ei tätä kyllä vielä miksikään hiusmalliksi voi sanoa, joten olkoon se sitten vaikka "siili". Siilistä tosin tulee ensimmäisenä mieleen sellainen kammottava neliön mallinen jenkkisiili - HYRR!

No oli mikä oli - on ilo saada kasvattaa uutta tukkaa. Kurkkasin jo haikeana "hiuslaatikkoon" ylähyllylle jonne olen nostanut kaikki hiustuotteeni ja tarvikkeeni. Siellä ne odottavat oikeaa päivää - suoristusrauta, kiharrin, lakkapullo ja ah se tärkein - HARJA! Voi sitä päivää kun saan laskea kyseisen laatikon taas arkeen mukaan ja HARJATA hiukseni (niin että niille todella tapahtuu sukimisen jälkeen jotain).

Olen muuten huomannut kuinka sunnuntaisin facebook täyttyy "maanantai- valituksista" joten päätin kirjoittaa sunnuntaihin taas pienen muistutuksen sanan:

Huomenna taas maanantai koittaa

älkää antako stressin voittaa

Muistakaa iloita arjesta tästä

ihan tavallisesta elämästä

Muistattehan myös kertoa heille

muuten vain rakkaillenne

heidän läsnäolonsa tärkeyden

Tehdä toistenkin päivästä iloisen

<3

Kinan kanssa toivottelemme mukavaa maanantai-iltaa :)

Viikonloppu syöpämuijan makuun.

Ihana mökkiviikonloppu syöpämuijien seurassa takana ja mieli on enemmän kuin iloinen. Viikonloppu meni käsittämättömän nopeasti tuossa upeassa naisseurassa syöden, saunoen, syöden, syöden ja jutellen. Juuri viikonloppu minun makuuni. <3

On uskomatonta miten monta upeaa ystävää olen syöpäni myötä saanut enkä olisi ikinä tavannut heitä ja saanut tutustua heihin ilman tätä viheliäistä sairautta. Tässä kohtaa muistuu taas mieleen ne ajatukset kuinka tämä syöpä on antanut enemmän kuin ottanut....

Olin perjantaina ennen viikonlopunviettoon lähtöä sädehoidossa normaaliin tapaan ja sain kokea vertaissiskojen keskuudessa niin paljon puhutun "eturauhaspappa" -hetken. Olin kuullut kuinka muut vertaiseni puhuivat sädehoidoistaan ja siitä kuinka kävivät pitkiä keskusteluja näiden nimenomaisten "eturauhaspappojen" kanssa odottaessaan vuoroaan. Olin suorastaan kateellinen etten ollut päässyt kokemaan tätä hetkeä kunnes perjantaina tilanne muuttui. Yksi ihana "eturauhaspappa" olikin juttutuulella ja kävimme oikein hyviä keskusteluja mm. tästä viheliäisestä taudista nimeltään syöpä. Nyt olen sitten itsekin päässyt kokemaan tämän paljon puhutun eturauhaspappa -kokemuksen. Täten siis haluankin lähettää tsempit kaikille eturauhaspapoille <3

Kävin ennen sädehoitoja myös syömässä mummoni luona ja taas piti mummo huolen siitä ettei tarvinnut tyhjällä vatsalla poistua sädehoitoihin. Aterian kruunasi makoisa pannukakku <3 nams! 

Poikani (4v) löysi mummon luota sellaisen "päähierontahäkkyrän". Hän alkoi "hieromaan" päätäni hökötyksellä kunnes äkkiä jo lopetti sanoin: 

"Äiti, emmä voi enää tehdä tällä jutulla sun päähän ku tää jää sun tukkaan kiinni" <3

Haluan uskoa itsekin niin ;)

p.s. En miettinyt levinneisyystutkimuksia KOKO VIIKONLOPPUNA. Vasta tänään kotiin palatessa asia tuli mieleeni enkä edelleenkään ole mitenkään huolissani. Aika hyvä merkki <3

Torjantain höpinöitä

Ihanaa aurinkoista torjantai aamua kaikille! Aamu alkoi sädehoidon merkeissä ja pakko kyllä mainita taas tästä turnausväsymyksestä mikä mieleni on vallannut. Takastulomatkalla iski järjetön väsymys ja oli pakko palata petiin kotiin päästyäni. Päikkäreiden jälkeen oli hyvä lähteä virkistymään aurinkoiselle metsälenkille koiran kanssa ja nyt on oikein hyvä ja virkeä olo :)

Bikinit on nyt sovitettu kokonaisuudessaan kotona ja pakko myöntää että aliarvioin takapuoleni koon huimasti. Kauhistelin bikineiden alaosaa ja näin jo sieluni silmin kuinka ne roikkuvat päälläni. Toisin kävi - takapuoli olikin isompi kuin "miltä se näyttää" .... Alaosa oli suorastaan pinkeä... HUPS!

Tällaisen kokonaisuuden siis löysin:

Kuvan tirppa ei liity tapahtuneeseen

Olette varmasti jo kyllästymiseen asti katselleet kuvia kasvavasta tukastani mutta koska olen siitä niin ÄÄRIMMÄISEN innoissani niin haluaisin jakaa teille vielä yhden (ikäänkuin tämä jäisi viimeiseksi kuvasarjaksi kjehheh) "ennen ja jälkeen" -kuvan 1,5 kuukauden aikaväliltä. Tattadadaa - TÄÄLTÄ PESEE:

Eiköstä olekin kasvanut hieeeeenosti? ON SE.

Ja sitten lempiaiheeseeni - RUOKAAN! Mieleni on vallannut järkyttävä hampurilaishimo.... Mietin jo tänään hurautanko mäkkärin luukulle syntisille ostoksille mutta maltoin mieleni - ja päätin että teen sen huomenna. Onhan huomenna perjantai ;) Katsotaan kestääkö herkkupää huomiseen asti.

Eilen yritin hillitä himoani väkertämällä miehen kanssa tällaisen "salaattipizzan":

Ohje löytynee TÄSTÄ.

Nyt on aika siirtyä kotihommiin (niin varmaan) ja toivottaa kaikille oikein mahtavaa torjantaita <3

Kaupunkituristina TT kuvaan

Nyt ei voi toivotella ihanaa aurinkoista tiistaipäivää koska ilma on ollut kaikkea muuta kuin aurinkoinen mutta ei anneta sateen haitata vaan otetaan vastaan kevään kaikki merkit ilolla. 

Aamupalaksi oli tarjolla "Jodia" (varjoainetta) illan TT -kuvaa varten. Kyseinen aine maistui yhä vain aika karmealle "anikselle". HYIPS!

Lähdin siis tänään oikein Helsingin ytimeen metsästämään itselleni proteesibikineitä. Sade oli melkoinen mutten kelpuuttanut sateenvarjoa mukaan - annetaan tukan hulmuta tuiskussa nyt kun on jotain mitä "hulmuttaa". 

Tajusin juuri ennen Helsinkiin lähtöä että ennen TT -kuvaa pitää olla 2h syömättä ja juomatta joten hätähän siinä tulee tällaiselle "ikinälkäiselle" syöpämuijalle. Kävin siis ihan ensiksi nauttimassa Cafe Picnicissä patongin koska 2h syömättä ja juomatta olisi aivan kohtuuton aika jos ei juuri ennen tämän ajan käynnistämistä olisi ymmärtänyt syödä. Huh! - selvisin hengissä.

nams!

Pääsin kuin pääsinkin Helsinkituristina perille mutta alku bikiniostoksilla toi pienen harmistuksen, sillä oikean kokoisia bikineitä oli todella niukasti - hurjat kaksi. Niistä oli sitten tehtävä tiukka valinta ja mukaan tarttui kuitenkin mieluisat bikinit. Alaosa näytti mielestäni aika suurelta suhteessa yläosaan mutta katsotaan kuvittelenko takapuoleni vain paljon pienemmäksi kuin se onkaan ;) Karu totuus selviää kun sujautan alaosankin kohta päälle...

Turistimatkani jatkui vielä jännittävällä ratikkamatkalla kohti syöpäklinikkaa. Syöpäklinikalla sain lisää varjoainetta juotavaksi, mutta tällä kertaa kyseinen litku oli kyllä mautonta. Herääkin kysymys miksi sitä "ihanan makuista mautonta" ei sitten anneta kotiin juotavaksi?

TT- kuva meni hyvissä tunnelmissa ja pelkäsin kyllä seuraavani hoitajien katseita kuvauksen jälkeen kun pääsin putkesta ulos mutta rehellisesti sanottuna unohdin koko jutun. Kai nämä tutkimukset alkavat jo vähän rutinoitua ja jollain tavalla sitä on kuitenkin jo luottavaisin mielin. Kuten olen aiemminkin sanonut - ei murehdita etukäteen vaan vasta sitten jos huonot uutiset kosahtaakin kohdalle. Levinneisyystutkimusten tulokset kuulen ensi viikon torstaina. Sallikaa mun silloin jännittää :)

Onko tukka kasvanut onko onko onko? ;)

Näin ollen päivä oli siis oikein onnistunut ja hyviin tunnelmiin on myös hyvä päättää tämän päivän kirjoitus. Ihanaa iltaa <3

p.s. Katsokaapas mikä villitys on meneillään painamalla TÄSTÄ

Eli rakkaat "titlooppiystäväni" - lähdetäänkö aiheuttamaan hämmennystä kesäkaduille? ;)

PUS!

Työikävää ja muuta muistelua

Maanantai on alkanut ihanan aurinkoisissa tunnelmissa. Haimme eilen "lainalapsen" siskoni luota joten nyt talossamme vipeltää yhdet pikkujalat lisää. Sädehoitokone on huollossa tänään ja huomenna joten poikani saa nyt viettää pari vapaapäivää serkkupojan kanssa kotona. Näyttää pojilla olevan mukavaa <3

Aloitin aamuni pikasiivouksella joten nyt voi nauttia päivästä sitten hyvillä fiiliksillä. Tarkoitus olisi mennä nauttimaan auringosta ulkohommiin poikien kanssa kunhan ilman vielä hieman lämpenee.

Kävin eilen kääntymässä työpaikallani ja pakko myöntää että omalle työpisteelle istahtaminen toi haikeita fiiliksiä. Kovasti tekee mieli jo palata töihin mutta olen päättänyt että kerään voimia vielä toukokuun loppuun ennen kuin astun taas kiireiseen - normaaliin arkeen. Aluksi podin huonoa omaatuntoa siitä etten lähtenyt jo töihin koska sädehoidot eivät aiheuta varsinaisia työtä estäviä oireita, mutta jo tuo pelkkä ravaaminen sädehoidoissa on tuottanut sellaisen "turnausväsymyksen" että nyt tiedän tehneeni oikean päätöksen. Töissä pärjätään nyt ilman minuakin joten aion hoitaa itseni nyt kunnolla kuntoon ennen siirtymistä työelämään. En halua mitään henkisiä romahduksia heti tämän kokemuksen päälle.

Tiedossahan on pian myös joululahjaksi saamani Rodoksen -reissu joka olkoon palkinto näiden tiheiden hoitojen päättymisen johdosta. Sen jälkeen on hyvä aika palata töihin <3

Asiasta verisuoniin ;)

Katsokaas miten "ihastuttava" ranteeni on tällä hetkellä:

Valtimoverinäytteen tuotoksia

Usein sytostaattien jälkeen suonet vetäytyvät ja verinäytteiden otto sekä kanyylien laitto vaikeutuvat. Näitä tilanteita vaikeuttaa myös se, ettei minua "kainalontyhjennettyä" saa pistää kuin vasempaan käteen infektiovaaran takia. Täytyy sanoa että olen ollut todella todella onnekas sillä minulta saa vielä kaikkien näiden pistosten ja sytostaattien jälkeen otettua hyvin verta ja kanyylitkin menevät kertalaakista perille. Toista kertovat vertaissiskot joilla suonia joudutaan etsimään uudelleen ja uudelleen - tarkoittanee valtavaa määrää pistoksia. HYIPS!

Pistoksiin toki tottuu ajan kanssa mutta kyllä huomaan kuitenkin irvistäväni joka kerta jo valmiiksi kun neulaa on tiedossa. Harmittaa etten ole laskenut montako kertaa minua on pistelty tämän syöpämatkani aikana mutta voin sanoa että määrä on äärimmäisen suuri.

Kävin muuten eilen muistelemaan niitä ihania "nettimammoja" joiden kanssa on tullut höpöteltyä syntyjä syviä vuosia internetin välityksellä ja jotka muistivat minua syöpämatkani alkutaipaleella tämän uskomattoman paketin kera:

Väkersin heille eilen pienen kiitosrunon tapahtumien kulusta:

On siitä mennyt aikaa jo vähän

kun yllätys pölähti arkeen tähän

Paketista posti ilmoitti

ja siellähän se postissa odotti

En ehtinyt edes pois postin luota

kun oli tutkittava jo pakettia tuota

Kiireenvilkkaa auki vaan

mitä turhia odottamaan

Teetä niin pirusti ja suklaata tummaa

Pannu ja lahjakortti - kauhistelin summaa

Kuka rontti on takana kaiken tän

Kuin joku tuntuisi välittävän 

Olin kortin vinkistä yllättynyt

lamppu ei kuitenkaan välähtänyt

mikä ihmeen #vihreetee

Kuka tämän takana piileskelee

No netin ihanat mammathan ne siellä

melkoisen uskomaton uutinen niellä

Mieli sanaton ja kyyneleet onnen

kiitollisuutta niin paljon tunnen

Haluan siis kiittää teitä

heti tukemaan lähteneitä

En ole yksin ja tiedän sen

teitä lämmöllä ajattelen <3

PUS! <3

Ihana viikonloppu!

Ihan näin alkuun haluaisin kiittää teitä lukijoita todella paljon aktiivisuudestanne. Blogini facebook -ryhmä on täyttynyt kannustavista kommenteista ja tykkäyksistä. Olen todella todella kiitollinen ja iloinen tästä uskomattomasta tsemppimäärästä. Tässä alkaa väkisinkin miettimään kuinka monet niin paljon huonommassa tilanteessa olevat ansaitsisivat tämän kaiken kannustuksen ja tuen. Niin moni syöpämuija tarvitsisi juuri teidänkaltaisten ihmisten kannustusta!

Minulla on valitettavan monta vertaista joiden tilanne ei ole näin hyvä kuin omani. He joutuvat kamppailemaan tämän sairauden ja hoitojen kanssa kaikenaikaa - ja kantaa tätä käsittämätöntä taakkaa loppuelämänsä. He jos ketkä ansaitsisivat tämän kaiken tuen ja kannustuksen. He sitä eniten tarvitsisivat. Siispä jos vain kuinkaan voisin, ojentaisin nämä teidän lukijoiden ihanat sanat eteenpäin näille vertaisilleni, jotka voimia kaikkein eniten juuri nyt tarvitsevat <3

Mikäli oma sairauteni vielä joku (vähemmän) kaunis päivä uusiutuisi - tiedän ainakin etten todellakaan ole yksin. Oman perheeni ja läheisteni tuen lisäksi saan niin paljon voimaa teistä ja teidän kauniista sanoistanne. KIITOS <3

Sitten viikonlopun tunnelmiin.... Viikonloppu on alkanut mahtavissa merkeissä. Rakas ystäväni saapui eilen illalla luokseni yökylään ja lähdimme yhdessä testaamaan naapurin vinkkaamaa 11 kilometrin lenkkiä. Hengissä selvittiin ja tänäaamuna lähdettiin tarpomaan sama lenkki vielä uudelleen. Se oli puolessa vuorokaudessa sitten 22 kilometriä jalkatyötä takana. Vielä kun sen pääsisi joskus vielä hölkötellen - vahvasti kuitenkin epäilen että niin ei tapahdu ihan pikapuoliin. Aina voi haaveilla....

Varsin hauska tilanne tapahtui kuitenkin ystäväni saapuessa luokseni. Hän nimittäin tokaisi täysin tosissaan minulle seuraavasti: "HEI! Sun tissit on kasvaneet!" - samalla sekunnilla hän itsekin muisti että piru vieköön eihän sillä ole kuin yksi enää jäljellä. Saimme käsittämättömän suuret huutonaurut aikaan <3

Ystäväni sanoi että se oli varmaan ensimmäinen hetki sairauteni aikana kun hän todella unohti minun sairastavan syöpää. Edes minitukkani ei muistuttanut häntä syöpämuijan tittelistä - MAHTAVAA! :)

Näihin onnellisiin tunnelmiin - oikein ihanaa viikonloppua te ihanat <3

P.S. Katsokaahan miten komia pinni syöpämuijan päätä koristaa:

Perjantaiajatuksia

Minun tämän päiväisiä ajatuksiani:

Ei siitä ole kuin puoli vuotta
kun syöpä ihan syyttä suotta.
Oikeaan rintaani istahti
ja olemassaolostaan ilmoitti.

Yhtäkkiä - ihan tuosta vain
syöpämuijan tittelin sain.
Totutella hieman täytyi
kunnes asenne oikea löytyi.

Silloin tein sen päätöksen
vain nauraen mä paranen.
Otin asenteen iloisen
ja sitä myöskin varjelen

Jos joskus vielä murheisiin
valun niihin synkimpiin.
On ystävät vierellä auttamassa
murheista ylös nostamassa.

Kun kirurgi astui kuvioon tähän
vei toisen tissin ja kainalosta vähän.
Pahis oli poissa vihdoinkin
Sain aloittaa paranemisprosessin.

Sytostaattia suoraan suoneen
kokea "sain" monen oireen.
Siitäkin jo selvittiin
jääköön ne muistoihin menneisiin.

On ollut naiseuskin koetuksella
kaljuna ja yhdellä rinnalla
Ei ole näillä eväillä
markkina-arvoa juuri jäljellä ;)

Hyväksyä tämä kuitenkin pitää
sain aikaa niin paljon lisää.
Tässä sitä siis ollaan nyt
aivan kuin uudesti syntynyt.

No oikeasti olen se sama nuija
nyt kannan vain nimeä syöpämuija

<3

IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! <3

Aurinkoaurinkoaurinko :)

Mikä mieletön fiilis herätä aamulla auringon paistaessa suoraan silmiin - KEVÄT!

Se olisi tänään taas Herceptin -tiputuspäivä sädehoidon lisäksi. Oma onkologini on ilmeisesti unohtanut - tai ei ole nähnyt tarvetta ilmoittaa edellisen sydämen gammakuvauksen tuloksista joten lääkäri joka minulle toissapäivänä soitti osasi kertoa myös siitä.

Taustaa sen verran että Herceptin -täsmälääkkeen sivuoire saattaa olla joissakin tapauksissa sydämen vajaatoiminta jonka takia sydäntä seurataan n. 3kk välein gammakuvauksella. Oma arvoni oli tippunut edellisestä kerrasta mutta on kuulemma edelleen rajan hyvällä puolella. Joudun kuitenkin tästä johtuen tiheämpään seurantaan ja mikäli arvo vielä laskee niin Herceptin joudutaan keskeyttämään - KÄÄK!

Saapi nähdä miten syöpämuijan käy! 

Unohdinkin kertoa taas tilanteesta joka sattui silloin toissapäivänä sairaalaan lähtiessäni. Mies on ollut taas omissa (työ)ajatuksissaan ja tästä syystä saan kertoa hänelle näitä syöpäasioita ainakin kahdesti. Kun olin sitten lähdössä sairaalaan tutkimuksiin niin huikkasin hänelle ovelta: "Heippa sitten, mä lähden nyt SAIRAALAAN... Ymmärsitkö... Sairaalaan tutkimuksiin! Et varmaan kohta enää muista mutta soita sitten ja tiedustele missä olen" johon mies iloisesti vastasi: 

"Onnea polvileikkaukseen" <3

Pakko sanoa että kyllä nauratti - mutta huumoriksi tämä enää onkin käännettävä kun mies on niin ällikällä lyöty joka kerta kun puhun hänelle jo toistamiseen esimerkiksi tulevia tutkimuksia.

No aika syöpäpainotteinen on tämä puoli vuotta kyllä ollutkin joten ymmärrän jos alkaa osa jutuista jo mennä ohi.

Ja mitä facebookkiin tulee - aivan käsittämätön tukijamäärä  645 tukijaa/lukijaa! MIELETÖNTÄ! <3

En voi teitä kylliksi kiittää ja kuten eilen facebookissakin kirjoitin: On mahtavaa saada jakaa kokemukseni teidän kanssanne. Yksin tämä olisi kovin synkkää <3

Olen saanut NIIN paljon kannustavia viestejä että vähemmästäkin on muikea hymy naamalla jatkuvasti :)

Nyt lähden antamaan aurinkohoitoa muikealle pärställeni. OIKEIN aurinkoista päivää ihan jokaiselle <3

Maata näkyvissä !

P.S. Edellisen kirjoitukseni kommenteissa käydyn keskustelun myötä haluan osoittaa pahoitteluni teille joita olen kirjoituksellani loukannut. 

Täten haluan kuitenkin sanoa, etten missään nimessä tarkoittanut kirjoitusta niin että keuhkoveritulppa olisi leikin asia (kuten kirjoituksen alussa mainitsinkin) tai millään tavalla huvittavaa, vaan kohtelu jota itse sain sillä hetkellä OIREETTOMANA päivystyksessä oli mielestäni huvittavaa. 

Tulen jatkossakin kirjoittamaan kokemuksistani pilke silmäkulmassa enkä voi jatkuvasti miettiä ketä kirjoitukseni saattaisi loukata koska tällöin blogista ei tule enää omannäköiseni liiallisen varjelun myötä. Muistutan siis että te jotka ette mustaa huumoria kestä - teillä on aina valinta olla lukematta blogiani.

En voisi oikeastaan kirjoittaa koko blogia hyvässä hengessä jos miettisin montaako syöpää sairastavaa tällä loukkaan. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja pidetään blogi edelleen hyvässä hengessä KIITOS ja ANTEEKSI <3

Jännitysmomentteja.

Eilen niitä jännitysmomentteja sitten tulikin oikein olan takaa. Sain aamupäivällä puhelun syöpäklinikan lääkäriltä joka oli kuullut sädehoitajilta keuhko-oireistani. Tässä kohtaa on taas pakko nostaa hattua syöpäklinikalle miten hyvin nämäkin asiat etenevät. En missään nimessä olettanut että sädehoitajat kirjaavat oireistani mitään ylös koska vain ohimennen kysyin heiltä voisiko oireet johtua sädehoidoista. 

Lääkäri siis kuitenkin soitti ja kehoitti minua lähtemään välittömästi tutkimuksiin Lohjan sairaalaan. Kyse voi olla kuulemma pienestä keuhkoveritulpasta eikä asian kanssa ole leikkimistä. No minähän äimän käkenä rupesin tilailemaan taksia (kun en saanut kuulemma itse ajaa) ja jo vartissa oltiin matkalla. 

Sairaalassa pääsin hyvin nopeasti omaan tutkimushuoneeseen jossa minut työnnettiin täyteen piuhoja ja otettiin sydänkäyrää, verenpainetta, happiarvoja, verikokeita yms... Lääkärikin saapui paikalle pikimmiten.

Lääkäri joutui ottamaan minulta myös maailman kammottavimman verinäytteen (ainakin omien kokemuksieni mukaan) ranteesta valtimosta - jossa kulkee myös hermo aivan liki. Voitte vain kuvitella miltä tuntui kun neulalla osutaan hermoon HYIPS!

No siitäkin selvittiin ja matka kohti keuhkokuvaa alkoi - ja melkoinen matka se kyllä olikin. Huoneeseeni kärrättiin nimittäin pyörätuoli ja olin aivan ihmeissäni että silläkö minut todella aiotaan viedä vaikka ihan toimivat jalatkin olisi käytössä. Hoitajat kyselivät jatkuvasti vointiani ja tiedustelivat pystyisinkö menemään pyörätuolilla vai pitääkö minut rullata sängyllä. Täytyy sanoa että tilanne oli hyvin huvittava koska minulla ei ollut eilen minkäänlaisia keuhko-oireita - ja olo oli ihan normaali. Eivät kuitenkaan antaneet lupaa kävellä joten pyörätuolilla päräytettiin röntgeniin.

Arvatkaa montako säälivää katsetta saa sairaalan käytävillä pyörätuolilla matkustava nuori syöpäpotilas, tippapullo kyljessä? Voin sanoa että hyvin paljon, enkä voinut millään vastustaa kiusausta joten mutristin huultani hieman alaspäin näyttääkseni vielä surkeammalta. Pienestä se on syöpäläisenkin huvit revittävä.

Huvittavin tunne oli kuitenkin se kun minut kärrättiin röntgeniin ja jätettiin odotustilaan pyörätuolini kanssa ja kun nimeni huudettiin niin pomppasin pyörätuolista reippaana ja kävelin huoneeseen. 

Ihmeparantuminen <3

Keuhkokuvat olivat puhtaat, kuten myös kaikkien muidenkin tutkimusten tulokset. Halusivat kuitenkin olla täysin varmoja siitä ettei keuhoissa ole mitään ylimääräistä joten passittivat vielä varmuuden vuoksi TT -kuvaan. Siellä tykitettiin varjoaineet suoneen ja laitettiin syöpämuija putkeen. Ja tässä ehkä päivän parhaat uutiset: Keuhkoissa EI MITÄÄN poikkeavaa. Tarkoittanee myös sitä että levinneisyyttäkään ei löydy keuhkoista. SUURI HUOKAUS <3

Tässä siis tunnelmia eiliseltä sairaalareissulta koska odotellessa oli hieman tylsää :)

Äitini oli aika huolissaan joten lähetin tämän kuvan hänelle tekstein: "Älä huoli äiti, tyttäres on vielä hengissä"

<3

Jännitystä ja muistelua

Aamulenkki suoritettu melkoisen synkässä säässä mutta mieli kuitenkin paljon säätä valoisampi. Pientä jännitystä kuitenkin edelleen ilmassa keuhko-oireiden takia sillä tiedustelin eilen sädehoitajilta voisiko oireet johtua juurikin sädehoidosta. Valitettavasti kumpikin sädehoitajista tiesi kertoa ettei hoitojen aikana minkäänlaisia keuhko-oireita pitäisi tulla, joten minun tulisi olla yhteydessä omaan lääkäriini. Kyllähän se hieman harmittaa koska olin jotenkin kovasti toivonut että syy löytyisi säteistä. Nyt en vain tiedä onko minun mitään järkeä olla yhteydessä onkologiini tässä vaiheessa, koska minulle on joka tapauksessa tulossa TT -kuvat viikon kuluttua. Voinhan keskustella hänen kanssaan puhelinajalla sitten kun saan kuulla tuloksista. 

Muistan uhonneeni "välijuhlilla" kun sytot päättyivät mutta enpä ole vieläkään saanut aikaiseksi juhlistaa hoitojen puoliväliä - tai pahimpien myrkkyjen päättymistä. Nyt siis otankin seuraavaksi etapiksi nuo levinneisyystutkimusten tulokset ja mikäli sieltä saadaan puhtaat kuvat niin sitten taitaa olla juhlan paikka. Pakko myöntää että en ole montaa kertaa koskenut alkoholiin hoitojaksoni aikana koska jotenkin koen "ruokkivani" syöpää alkoholilla. Nyt on kuitenkin taas ilmestynyt uusi tutkimustulos jonka mukaan alkoholi ei pahenna rintasyövän ennustetta. Artikkeli löytynee TÄÄLTÄ. 

Eli KIPPIS sille <3

Pakko sanoa että tämä sairausaika on mennyt ihan uskomattoman nopeaa vauhtia. Tuntuu että vasta hetki sitten valittelin että miten tulen selviämään sytoista jotka kestävät monta kuukautta. Muistan kuinka harmistelin sitä että minulla on seuraavan kerran hiuksia vasta keväällä jne... ja nyt se aika on koittanut - ihan tuosta vain. Näissä tunnelmissa olin 4 kuukautta sitten - NELJÄ! Aivan järjetön aika ja niin nopeasti - tai niin sumussa :)

Ihanaa että tuo aika on enää muisto vain <3 

KIITOS kaikille tuesta - teitä lukijoita ja tukijoita on tullut taas suuri kourallinen lisää. KIITOS <3

Pientä huolta ilmassa.

Olen täysin unohtanut kirjoittaa pienestä huolesta joka mieltäni on painanut pienen tovin. Tämä jännitys voi toki tuntua nyt paljon suuremmalta kun uudet levinneisyystutkimukset lähestyvät. 

Olen saanut jonkin aikaa keuhko-oireita treeneihin liittyen. Alku-, ja loppulämmittelyt hoidan yleensä juoksumatolla ja joka kerta kun syke nousee niin keuhkoja on alkanut puristamaan ja tuntumaan sellaista jomottavaa kipua. Olen laittanut ne tähän asti huonon kuntoni ja astmani piikkiin. 

Perjantaina kuitenkin sädehoitohuoneen ovesta poistuessani kipu alkoi taas - ilman sykkeen nousua. Kipu ja ahdistus tuntui jopa selkäpuolella asti ja se kyllä kieltämättä aavistuksen loi jännitysmomenttia. Olen nyt yrittänyt selvittää voisiko nämä keuhko-oireet johtua sädehoidoista ja yhden artikkelin mukaan keuhko-oireita voi tulla muutaman kuukauden kuluttua sädehoitojen päättymisestä. Omani vain ei ole vielä päättyneet.

En ole vielä heittänyt normaaliin tapaani "kirvestä kaivoon" mutta jonkin verran asia pyörii mielessäni. Saatan toki helposti unohtaakin asian koska kipua ei tunnu jatkuvasti mutta treeneihin lähteminen on nyt pienen haasteen takana kun tiedän kivun taas saapuvan.

Nyt on siis taas aika ottaa se asenne kehiin, että murehditaan sitten jos on jotain murehdittavaa. Pääsenhän onneksi kuitenkin tutkimuksiin mikä on mahdottoman hienoa!

Tämän päivän ruoka-avautuminen koskee päälle jäänyttä "synttärifiilistä". Olen vielä tänäänkin "juhlistanut" yksinäni lasteni syntymäpäiviä kakun, juustonaksujen ja karkkien merkeissä - hampurilaista unohtamatta. Nyt voisi kyllä Gustafsbergin Jutan naama venähtää ennen näkemättömiin muotoihin - eikä vain Jutan naama - todennäköisesti myös oma kroppani.

Huomenna asia on korjattava kunnon salitreenillä!

Näihin tunnelmiin - Ihanaa iltaa <3

Erilaisia sädetyksiä

Ihan ensin on pakko hehkuttaa huikeaa Facebook -lukijamäärää. Teitä on siellä jo 476 tykkääjää. Aivan huikea määrä enkä olisi unissanikaan osannut kuvitella niin monen lähtevän "tykkäämään" :) Kiitos siis tuhannesti tuestanne <3

Sädehoidot ovat menneet tällä viikolla hieman poikkeuksellisesti. Maanantain käynnillä ihmettelin kun sädetys kesti ja kesti eikä laite liikkunut normaaliin tapaansa. Lievän paniikin ehdin jo muodostaa kunnes hoitajat kuuluttivat valvomosta: "Pieni hetki - katselemme tässä vähän näitä sinun kuviasi". Voitte kuvitella minkälaisen paniikin sain sitten aikaan. On muuten äärimmäisen vaikeaa olla liikkumatta silloin kun pienehkö paniikki iskee. Ehdin sen muutaman minuutin aikana kehittelemään vaikka ja minkälaiset teoriat siitä mitä niissä kuvissa siellä nyt näkyy ja odotin jo kuulutusta: "Joudumme keskeyttämään sädehoidot koska kuvissa näkyy jotain mikä pitää tutkia". Jos totta puhutaan niin en edes tiedä mistä kuvista he puhuivat tai taipuuko kyseinen masiina edes minkäänlaisiin kuviin joten tilannehan oli suorastaan naurettava. Kohokohta oli kuitenkin vasta tulossa sillä lopulta syy "kuvien katseluun" selvisi: "Tämä sinun pöytäsi oli 2 millimetriä liian korkealla - noniin nyt voimme jatkaa" ..... Mitä tähän nyt enää sanoisi.....

Tässä sen näkee että sairastuppa kerran syöpään niin voit olla varma että kaikki "epäselvät" tilanteet liittyvät juuri sinun syöpääsi ja tarkoittaa lähes poikkeuksetta etäpesäkkeitä ;)

Eilinen käynti oli myös sikäli erilainen että 8 -vuotias tyttäreni oli mukana. Oli tarkoitus että hän odottaa odotusaulassa sen aikaa kun itse olen sädetyksessä mutta hoitohenkilökunta pyysi tytön valvomoon mukaan. Ensin neiti sai tulla katsomaan kun kävin sädetyskoneen alle makuulteen ja minut aseteltiin oikeaan asentoon. Sen jälkeen hän lähti hoitajien mukaan valvomoon seuraamaan sädetystä. Tyttö oli onnesta soikeana kun pääsi mukaan ja hoitohenkilökunta yllätti jälleen minut positiivisesti <3 Mieletöntä sanoisin!

Nyt ajattelin pistää musiikin soimaan, volyymit kaakkoon ja ottaa pienet "siivousraivarit" jotta saataisiin koti taas "putskliin". Ihanaa päivää kaikille <3

Turkki kasvaa!!!

Täällä ollaan tättärää ja mielettömän fiiliksen kera. Hiukset, ripset ja kulmakarvat ovat nimittäin alkaneet kasvamaan hienolla vauhdilla - sopii siis ollakin jo iloinen. Vaikka tykkäsinkin kaljustani ja sen helppoudesta niin pakko se on myöntää että hiuksia on ikävä. Kaikkein eniten ikävöin sitä että saisin laittaa hiukset taas "yläsykerölle".. Ja valehtelisin jos väittäisin ettei tätäkään "fledaa" ole ikävä:

Syyskuu 2012

Tuo kuva on itseasiassa otettu juuri ennen diagnoosia jolloin ei ollut huolta huomisesta... 

Mutta jotta herätään ja palataan taas nykyhetkeen niin tänään tilanne on tällainen:

Kyllä siinä nyt on jo sen verran tukkaa ettei tässä enää ole kaljusta syöpämuijasta tietoakaan ;) Kohtahan tätä tukkaa saa alkaa asettelemaan kaiken maailman tököttien kanssa :)

Noh nämä nyt on tällaisia oikeasti turhanpäiväisiä mutta niin mukavia asioita tämän syöpäshown keskellä. 

Tänään on tiedossa yllätys pyllätys sädehoitoa liukuhihna meiningillä. Siellä on kaksi pukuhuonetta jossa yleensä toinen potilas odottaa vuoroaan kun toinen on sädetyksessä ja sitä mukaa kun sädetettävä poistuu omaan pukkariinsa, seuraavasta pukkarista pääsee potilas sisään jne... Ja jos sädehoitoklinikan päivät ovat  viimeistä minuuttia myöten täynnä klo 8-20 välillä ja yhden potilaan kanssa menee 10 minuuttia niin siitä voitte laskea miten paljon meitä syöpäpotilaita todella on... Aivan liian paljon! :(

Mutta jotta en lopettaisi tämän päivän postausta niin kurjiin tunnelmiin niin tässäpä vielä ote "yhden rinnan rajoitukset" -keskustelusta johon miehen kommentti oli: "Ei ne sua kyllä enää Jallun kanteen huoli - paitsi Para-Jalluun ;)

Aurinkoista päivää kaikille <3

Elämäntapasaarna.

Päivä laitettu käyntiin reippaasti kuntosalilla, lenkillä ja saunalla. Nyt voi sanoa että on hyvä mutta väsynyt olo. Se on kyllä jännä tuo liikunnan vaikutus - miten uskomattoman hyvä olo siitä tulee. Liikunnan hetkinä ei ole syövästä tietoakaan. Eli te jotka vain haaveilette liikunnasta - ottakaa itseänne niskasta kiinni koska palkinto on kaiken vaivan arvoista. 

Onhan se vähän hassua että en ole koskaan ollut kovinkaan liikunnallinen - tai rehellisesti sanottuna yrittänyt vältellä moista koko nuoruus-, ja aikuisikäni. Olin ihan tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olin - tai niin ainakin todistelin itselleni ja varmaan muillekin. Ajattelin että koska minulla ei ollut ylipaino-ongelmaa sain syödä ihan mitä vain ja välttää liikuntaa. Voin jopa rehellisesti sanoa että muiden liikuntaintoilut kävivät jopa ärsyttämään  minua- ja nyt tiedän että kyse oli vain kateudesta. Täysin naurettavaa koska ainoa joka asialle voi jotain tehdä on TATTADADAA (nyt kyllä yllätytte!) - MINÄ ITSE!

Nyt kun sitten sairastuin tähän viheliäiseen tautiin niin liikuntaa on enemmän kuin koskaan ennen. Syöpä se otti minua niskasta kiinni - tässäkin asiassa. Ajatelkaa - minun piti sairastua ensin syöpään jotta tajuan että elän epäterveellistä elämää ja siitä voi koitua ajan myötä myös seurauksia. 

Olen siis päättänyt että aion tehdä mahdollisimman paljon pitääkseni syöpäni loitolla - kun myrkytkään eivät yksin riitä jos elämäntavat muuten ovat retuperällä. Tässä siis päivän elämäntapasaarna :)

Kyllä tässä vähän alkaa jännittää miten sädetettävän alueen kanssa käy. Vasta kolme sädehoitokertaa takana ja nyt jo alue on muuttunut "rusehtavaksi". Sen tietää että tästä on vain yksi suunta - ja se on punaista kohti. Jos nyt kolmen kerran jälkeen iho on jo muuttanut väriä niin voimme olla satavarmoja että 25 kerran jälkeen ruskean tilalla on jotain todella punaista ja kipeää. Toivomme siis ihmeparantumista.

Nyt minulta on myöskin sädehoitojen ajan kielletty saippuapesu sädetettävältä alueelta sekä deodorantin käyttö. Tässä sitä nyt sitten mennään oikea puoli luomuna seuraava kuukausi. Toivottavasti tuoksun luonnostaan kukkasilta ;)

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ja kiitos isosti tuesta <3 

Ajatuksia blogin kirjoittamisesta

Olen marraskuussa sanonut että ensikäynti syöpiksellä sai aikaan sellaisen fiiliksen ettei siellä saisi nauraa. Lähes kaikki siellä vastaan kävelevät sairastavat kuitenkin SYÖPÄÄ - (kuulostaa sanana muuten todella karulta)

On hassua nyt ajatella että olen kokenut niin koska tänä päivänä kuljen syöpiksellä iloisella mielellä ja tykkään hymyillä muille - ikäänkuin tervehtien, vaikka en ketään tunnekaan. Yhtäkään kurjaa keskustelua en ole muiden syöpäpotilaiden kanssa käynyt ja hymyyn vastataan aina hymyllä. Oikeastaan kaikki muutkin tuntuvat olevan siellä toiveikkain ja iloisinkin mielin. Toissapäivänä kuitenkin sain naurulleni vastinetta kun yksi vanhempi mies sanoi minulle: "Pidä kiinni tuosta elämänasenteestasi!"

Kommentti sai minut kyllä todella iloiseksi. On hieno tunne kun hyvä fiilis ei mene hukkaan vaan saan välitettyä sen myös muille - ventovieraillekin.

Ja mitä henkilökuntaan tulee - Syöpäklinikalle on kyllä valittu valtakunnan parhaat hoitajat. Ei sitä voi käsittää miten koko talo on täynnä niin ystävällistä ja mahtavaa henkilökuntaa. 

Tänään aamulla herätessäni kävin kurkkaamassa blogini Facebook -sivulle ja hämmästykseni huomasin että blogistani tykkäsi jo 265 henkilöä! Se on valtava määrä ja olen tuesta NIIN iloinen.

Alunperin aloin kirjoittamaan blogia oikeastaan vain itselleni ja läheisilleni jotta he pysyvät ajantasalla eivätkä joudu soittelemaan minulle päivittäin. Jossain vaiheessa sain kuitenkin kannustavia viestejä joissa jo tuntemattomatkin olivat alkaneet lukemaan blogiani. Äitini kysyi tuolloin että kirjoitanko blogia vielä "itselleni" vai muille.  Hyvä kysymys - ja olinkin päättänyt että kirjoitan blogia ensisijaisesti itselleni. 

Sitten keksin tämän julkisen kirjoittamisen hyödyn - sen että olisin elävä opetus siitä että nuorten naisten täytyy myös tutkia rintojaan. Ja ennenkaikkea sen että joku saattaisi saada blogistani omalle matkalleen jotain mukaan. Toivottavasti myös te jotka ette koskaan (onneksi) joudu painimaan tämän sairauden kanssa saatte blogistani jotain irti. Oman sairauteni myötä itse olen saanut monien vertaisteni blogeista todella paljon matkalleni mukaan ja siksi koen tämän myös tärkeäksi - vaikka kirjoitukseni menevätkin usein asian vierestä . <3

Toivotan jokaiselle aurinkoista ja iloista lauantai päivää ja haluan kiittää teitä tuhannesti tuestanne <3 

P.S. Mitäs tykkäätte tällaisesta Syöpä-Sanna-Raipesta? ;)

Tukea ja muistelua.

Se on kuulkaa perjantai nyt ja tarkoittanee viikonlopun alkua. (Aikamoinen Sherlock) 

Aurinko paistaa ja mieli on äärimmäisen virkeä. Se mikä myös saa mieleni kovin onnelliseksi on tuo kannustusmäärä myös Facebookissa - yhden yön aikana monia tykkääjiä ja paljon uusia lukijoita <3 Kiitos suuresti tuestanne <3 Nyt on vieläkin suurempi mahdollisuus että joku vastasairastunut löytää blogini ja saa toivottavasti jonkinlaista "lähtötietoa" mitä tuleman pitää. Tokihan jokaisen matka on ja tulee olemaan erilainen mutta ajatusmaailma saattaa kohdata.

Palasin eilen taas lukemaan blogini ensimmäisiä kirjoituksia ja mietin missä sumussa olen oikein elänyt. On vaikeaa muistaa edes kirjoittaneensa joitakin kirjoituksia ja toisaalta taas olen todella tyytyväinen että jo unohtuneet asiat on helppo kaivaa taas pintaan blogini ansiosta. Suosittelen siis kaikille vähänkään kirjoittamisesta tykkääville että pitäkää vaikka päiväkirjaa jos nyt ette julkista blogia elämän käännekohdistanne - tai miksei muuten vain. Itse koen tämän todella terapeuttisena ja tietenkin ihanaa jos joku saa tästä vielä ajanvietettä - tai parhaimmassa tapauksessa apua itselleen. <3

Olen saanut ajan uuteen levinneisyytutkimukseen ja se on 23.4. Pakko myöntää että vaikka tuleva kuvaus jännittää todella paljon olen kuitenkin luottavaisin mielin. Vielä ei myöskään ole tullut sitä paniikkihetkeä kun toivoisi kuvauksen tulevan nopeammin. Maltti on valttia ja järki toistaiseksi jotakuinkin päässä. En usko enkä tietenkään halua uskoa että levinneisyyttä löytyisi nytkään. Puhtaita kuvia siis odotellen. Tottakai sitä varmaan jännitys kasvaa kun tuloksien kuuleminen lähestyy mutta "lähes terve kunnes toisin todistetaan" -ajattelutapa auttanee siihenkin. Vastaukset tulen saamaan heti vapun jälkeen joten vappu menköön huolettomasti :)

Nyt haluan toivottaa teille oikein ihanaa perjantaita ja nauttikaahan viikonlopustanne täysin rinnoin (itse vain puolin rinnoin - mutta ei sekään huonosti)

Titlooppi kiitää ja kuittaa tältä päivältä <3

Kutsumaton vieras facebookissa...

Ihanaa torstai-iltaa jokaiselle (toivottavasti tänään on torstai) :)

Tulin juuri sädehoidosta ja pakko myöntää että tänään jännitys oli eilistä suurempi. Kone pyöri ympärilläni aivan eri tavalla kuin eilen ja puristin jännityksissäni käteni puuduksiin odottaessani sädetyksen loppua. Hoitaja onneksi lopulta kertoi että "fyysikko" oli vaihtanut hoitosuunnitelmaa eilen. Ensimmäinen ajatukseni tietysti oli että onko heillä jotain tietoa mitä minulla ei ole mutta huolehdin kuulemma turhaan. Kyseinen fyysikko oli vain sitä mieltä että tämä suunnitelma on parempi ja päätti toteuttaa sen - näillä siis mennään :)

Sitten ihan muihin aiheisiin. Vertaiseni (http://marikataistelee.vuodatus.net/) on perustanut blogilleen facebook -ryhmän ja tästä innostuneena mietin samaa itsekin. Kyseinen vertaiseni kannusti minua toteuttamaan myös ajatuksen joten nyt se on sitten tehty. Blogini facebook -sivut löytyvät osoitteesta: https://www.facebook.com/Kutsumatonvieras

Eli kaikki rohkeat tukijat ja lukijat tervetuloa painamaan "Tykkää" -nappia. Lupaan päivitellä facebookkiin jotain extraa blogin lisäksi tai ainakin useammin. <3

Tämä oli tällainen pikainen päivitys ja tulen huomenna kirjoittelemaan ajatuksiani lisää. Kiitos ihanat kommenteistanne ja tuestanne <3

Sädehoitoa ja tärkeitä karkkiasioita.

Terveisiä sädehoidosta. Ensimmäinen käräytys takana ja sehän tarkoittaa automaattisesti yhtä sädetystä vähemmän - jihaa!

Kaikki meni oikein hyvin lukuunottamatta tunnin aikataulumuutosta. Kyseinen sädetyskone oli mennyt aamulla rikki ja sen vuoksi ajat olivat tunnin myöhässä.

Sain myös "saarnan" yhdeltä sädehoitajalta tulevasta Rodoksen matkastamme. Hän sanoi että ajankohta on huono ja minun tulisi peittää koko yläkroppa paidalla (esitti poolopaitaa). Sen lisäksi hän mainitsi että Rodoksella on kyllä toukokuussa TODELLA kuuma joten siksikin ajankohta on huono. Täytyy myöntää että tuli kyllä melkoisen surkeat fiilikset tulevasta lomasta. En nyt ole muutenkaan mikään suuri auringonpalvoja ja rusketuksen sijaan muistutan kesäisin lähinnä keitettyä rapua mutta olisi silti kiva nauttia auringosta ilman poolopaitaa. Tämän jokainen varmaan ymmärtää ;)

Sain kuitenkin vertaisiltani positiivisempia ajatuksia ja vinkkejä lomalle joten en aio lannistua. Hoitaja oli myös ilmeisesti hieman liioitellut suojattavaa aluetta.... Loma on kuitenkin aurinkoa tärkeämpää <3

Sitten on aika synninpäästön.

Ratkesin eilen ostamaan merkkari -karkkipussin ja onnellisena söin muutaman syntisen karamellin. Siinä autoa ajaessani ja karkki suussa muljutessa kävin pohtimaan omaa tapaani syödä karkkia. Nyt on kuulkaa sellainen aihe etten voi olla tätä omaa karkkihetkeäni jakamatta.

Ensinnäkin - ostan aina karkkipussin jossa täytyy olla sekä hedelmiä että salmiakkeja. Valitsen pussista aina ensin salmiakin ja sen jälkeen hedelmän - vuorotellen. En voisi missään nimessä kuvitella laittavani salmiakin jälkeen suuhuni toista salmiakkia - ei ei ei - aina pitää hedelmän tulla salmiakin jälkeen. Jos (ja kun) jompi kumpi loppuu pussista aiemmin, on vain äärimmäisessä hätätilanteessa pussi mahdollista syödä loppuun. Muussa tapauksessa (ilman hätätilannetta) pussi siirretään kaappiin ja seuraavalla kerralla ostetaan uusi pussi. (Tietyt) ystäväni syövät nämä jämäpussini loppuun tullessaan kylään ;)

Tämän lisäksi olen kiinnittänyt huomiota seuraavaan käytäntöön: Siinä vaiheessa kun yksi karkki on laitettu suuhun, on mahdollisesti seuraavat 2 tai 3 seuraavaa karamellia ladattu jo käteen valmiiksi. Tulee suorastaan kiire nielaista suussa pyörivä salmiakki jotta saisin jo maukkaalta näyttävän hedelmän suuhun, jonka jälkeen tietysti uusi salmiakki polttelee jo kädessä hedelmän pyöriessä suussa  - ja kierre on valmis. Missä nautinto? EI MISSÄÄN. Lopputulos on paha olo ja morkkis. Näin ollen tätä asiaa pohtiessani olen päättänyt että tästä lähtien herkkupäivinä pätee seuraavat säännöt: 

Karkin muljuessa suussa on keskityttävä sen pitkään kestoon ja makuun. Uusia karkkeja EI SAA ladata käteen valmiiksi eikä vanhaa nielaista ennen aikojaan. Kun viikonloppu koittaa aion selvittää onko tällainen mahdollista. Tässä todella tärkeää pohdintaa muille sokerihiirille ;)

Tähän loppuun vielä kuva kohta tuulessa hulmuavasta tukastani (ja näköjään auringon taikomista pisamista, puhumattakaan uskomatoman väkkyröistä ripsistäni) :