maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tunteiden vuoristorata!

Pahoittelut että kirjoitustauko venyi pitkälle... Tarkoitus oli tulla eilen kirjoittamaan huippumahtavasta päivästä, mutta koska ilo muuttuikin yllättäen suruksi niin tuntui etten saa aikaiseksi mitään järkevää. Nyt olen täällä ja kerron teille kuulumiseni.

Lauantaipäivä oli mitä mahtavin. Lähdimme vertaissiskojen kanssa piknikille Suomenlinnaan nauttimaan upeista maisemista, herkuista ja toistemme seurasta. Olemme valitettavasti saaneet taas uusia "jäseniä" mutta paskasta taudista huolimatta on niin mahtavaa tutustua näihin upeisiin leideihin. Muutama tunti meni aivan hujauksessa ja yllättäen päivä loppui taas kesken. Olin kymmeneltä illalla takaisin kotona ja rupesin leipomaan kakkua sekä pesemään koiraa seuraavan päivän koiranäyttelyä varten. Pääsin puolenyön jälkeen nukkumaan ja aamulla klo 05.00 pärähti kello. Ei muuta kuin ylös, ulos ja koiran kasvattajan kyydillä kohti näyttelyä.
Näyttelypäivä oli aivan huikea. Kina sijoittui narttujen junioriluokassa ensimmäiseksi, vaikka kilpailemassa oli 19 koiraa. (Koiratietäville JUN ERI-1, SA, VSP-JUN.) Tämä oli meidän harrastushistoriassa aivan huisi tulos koska olimme molemmat vasta toista kertaa näyttelykehässä. Siellä taputettiin, huudettiin, onniteltiin, hypittiin ja riemuittiin Kinan puolesta ja fiilikset olivat ihan katossa - kunnes puhelin soi. Sain uskomattoman tunnemylläkän keskelle suru-uutisen läheisen vertaissiskoni poismenosta ja voitte vain kuvitella miten äkkiä voi onnentunne vaihtua suruun ja kyyneliin. Ystävä on poissa :'(
Täten haluaisin lähettää vertaissiskoni perheelle rajattoman määrän voimaa <3

Enkeleitä viimeiselle matkallesi muru....


Tämä oli minun ensimmäinen kokemukseni läheisen vertaissiskon poismenosta ja jäin todella pohtimaan että tätäkö tämä sitten tulee olemaan? Tähänkö pitäisi tottua? Valitettava tosiasia vain on se, ettei hän ole ensimmäinen - eikä tule olemaan viimeinen joka lähtee liian aikaisin. Niin väärin - ja niin surullista :(

Olin eilen illalla käymässä jo nukkumaan murheita pois, kunnes yhtäkkiä mieleeni tuli ne monet turhanpäiväiset narinat mistä monet eivät vain pääse yli. Olen ennenkin sanonut, ettei kenenkään taakkaa saa, eikä voi verrata omiin, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju on näissäkin asioissa oltava. Pienikin murhe voi kääntyä isoksi - jos niin itse haluaa, mutta toinen vaihtoehto on päättää ettei jää murehtimaan ja junnaamaan negatiivisiin tunteisiin. Tässä siis sanat jotka vain tulvivat eilen kiukun ja surun sekoittamana päähäni:

Nyt on ystävät juttu sellainen
tehkää elämästänne itse iloinen
Jos arjen murheet harmittaa
koittakaa itseänne muistuttaa
Ei murehtimaan jäädä saa
se saattaa muitakin satuttaa

Itse olen päättänyt sen
aion olla onnellinen
Hymyllä sen helposti näyttää
ja muistaa hymyä paljon käyttää

Toivon että jokainen
lukee tätä miettien
Vain itse voitte vaikuttaa
tehdä kaikkien elämästä parempaa (...ja helpompaa...) <3

Siinä teille muruset tärkeitä asioita mietittäväksi <3

P.S. Ensimmäinen työpäivä takana ja oli todella hieno päivä. Tervetuloa normaali elämä <3


5 kommenttia:

  1. Niin totta joka sana ,kunpa sitä muistais iloita niistä pienistäkin onnen hetkistä eikä aina vaan marista pienistäkin harmeista.

    VastaaPoista
  2. Kyllä pysäytti tämä kirjoitus, pisti ajattelemaan, kiitos siitä sinulle <3. Voimia toivotan myös!

    VastaaPoista
  3. Runojen ja ajatelmien suurkuluttajana tuli tämä runo mieleeni ja se sopii mielestäni juuri sinulle juuri tänään<3

    Sydän tuntee enkelin.
    Sydän rakastaa.

    Sydän uskoo enkeliin.
    Sydän uskaltaa.

    Vaikeinakin päivinä.
    Kovinakin aikoina
    kipeinäkin hetkinä
    sydän löytää enkelin.
    Sydän lohdun saa.

    Siunaavin ajatuksin ajattelen sinua<3

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle♥
    Ja onnea normaaliin elämään♥

    VastaaPoista
  5. Onnea koirasi hienosta saavutuksesta,itsekin aikoinani paljon näyttelyjä kultaiseni kanssa kiertäneenä tiedän tuon ilon ja onnen tunteesi,kun oma koira menestyy.
    Olen pahoillani vertaissiskosi kohtalosta ja itkua en todellakaan voinut pidätellä lukiessani ihanan runosi. Itse olen pikkuhiljaa alkanut oivaltamaan, että aikamoinen narisia olen ollut ja yritän opetella olemaan narisematta jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä, negatiivinen en ole luonteeltani, mutta meillä aika monella taitaa olla tuo taito narista kaikesta.
    Tsemppiä sinulle ja kiva kun löysin blogisi, on mukava lukea kuulumisiasi, niin koiran kuin sinunkin.
    Mukavaa ja aurinkoista kesän jatkoa sinulle.

    VastaaPoista