Onpahan ollut tohina päivä.
Aamu alkoi ihanalla aamulenkillä koiran kanssa auringonpaisteessa. Tuli aivan sellainen olo ettei tässä mitään hätää ole. Elämä on oikeastaan aika ihanaa.
Pysähdyttiin matkalla ihmettelemässä ensin ihania lehmiä naapurin pellonlaidalle ja sen jälkeen vielä käytiin katsomassa hevosia ja heidän ihastuttavia varsoja. Koira teki ensituttavuutta näihin kaikkiin yllättävän mallikkaasti.
Tässä hieman tunnelmia lenkiltä:
Aamulenkki venyikin useampaan tuntiin ja lenkiltä palattaessa otettiin koko perhe pikku nokoset.
Tai minä ainakin nukahdin :))
Käytiin mummon luona syömässä tuoreita munkkeja ja hakemassa omenahilloa ja kotimatkalla vein koiran yöhoitokokeiluun kasvattajan luokse.
Tarkoitus on kokeilla kuinka koira pärjää muun lauman kanssa jotta voisin viedä hoitoon uudelleen leikkauksen tullessa ajankohtaiseksi. Tämäkin on niin huikean ihana asia, että tässäkin meitä autetaan!
En voi siis kylliksi kiittää sinua Susann.
Olen niin onnellinen siitä että ihmiset ojentavat auttavia käsiään. On niin suuri rikkaus että on tällainen lähipiiri kuin mitä meillä on.. Tätä en voi liiaksi toistaa!
Nythän meillä on kuitenkin kaikki hyvin ja arki menee päivä kerrallaan. Tällä hetkellä avun tarve ei ole vielä suuri mutta koska tiedän, että apua tulemme vielä varmasti joinain hetkinä tarvitsemaan, on ihana tietää että apua on ympärillä. Toivottavasti voimme olla myös itse avuksi läheisille ja ystävillemme silloin kun he sitä tarvitsevat. Toivottavasti kuitenkin erilaisissa merkeissä....
Huomenna koittaa magneettikuvaus jota jännitän aika lailla. Mies tulee tueksi ja lapset menevät mummolaan siksi aikaa.
Kyllä tämä tästä :)
Päivä kerrallaan.....
Jos nyt pystyn edes tässä asiassa että koiraa hoidetaan auttamaan perheenne hyvä mutta eihän tämä nyt mielestäni ole mitään ja vielä kun se on niin helppo ja ihana.
VastaaPoistaSusann